Vaikka Berliinin elokuvajuhlilla ei juuri nähdä Hollywood-tuotantoja, tarjoaa Berlinale kilpailusarjojen ulkopuolella aina runsaudensarven muuta ohjelmistoa. Itseäni kiinnosti katsastaa mitä itäisellä saralla eli aasialaisesta ohjelmistosta löytyi.
Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleillakin esitellyn japanilaisohjaaja Sabun uutuus Chasuke’s Journey oli päässyt kilpailusarjaan. Taivaallinen poikanen laskeutuu maan päälle pelastamaan naisen kohtaloltaan. Hieman wimwendersmäinen konsepti siis.
Toinen kilpailusarjan aasialainen oli kiinalaisen Jiang Wenin Bullets-trilogian kolmas osa Gone with the Bullets. Tämäkin, isolla rahalla ja supertähdillä (sievä Shu Qi naispääroolissa) siivitetty leffa lainasi tietoisesti ainakin Kummisetää, Busby Berkeley -musikaaleja ja kasaa muita tunnettuja elokuvia. Koko tämä näyttävä sekametelisoppa 3Dnä. Lainausten motiivi jäi epäselväksi ja elokuva oli enemmän koreannokkelaa pintaa kuin sisältöä.
Taiwanilaisen Doze Niu Chen-Zerin elokuva Paradise in Service lienee patrioottisin bordellikuvaus, jonka olen nähnyt. Nuorimies joutuu pian Kiinan hajottua kansantasavallaksi ja Taiwaniksi Taiwanin armeijapalvelukseen ja pienelle tukikohtasaarelle, josta on näköetäisyys mantereelle. Maon joukot tulittavat saarta. Sotilaita viihdyttämään on perustettu virallinen armeijabordelli, jonne päähenkilöalokas laitetaan töihin. Sentimentaalinen isänmaallisuus – elokuvan lopussa kamera nousee sotilastukikohdan yllä liehuvaan Taiwanin lippuun – sekoittuneena hyväsydämisten prostituoitujen ongelmiin on omituinen paketti. Elokuvan lopputekstit kertovat, että viralliset armeijaporttolat lakkautettiin vasta 1980-luvulla Taiwanin naisjärjestöjen vaatimuksesta.
Korealais-amerikkalaisen Josh Kimin How to Win at Checkers (Every Time) on 11-vuotiaan pojan silmin nähty tarina hänen gay-isoveljestään ja tämän työskentelystä seksipalveluja tarjoavassa kahvilassa.
– Ostin kirjan oikeudet heti sen luettuani, kertoo Kim elokuvansa esityksen jälkeen. – Minulle oli selvää, että tämä on kuvattava Thaimaassa thaimaalaisin näyttelijöin ja thain kielellä. Niinpä menin sinne, opiskelin ahkerasti thai-kieltä ja sain leffan tehtyä.
Ratkaisevana apuna elokuvanteossa olivat viime vuonna Helsinki Cine Aasiassa nähdyn Karaoke Girlin tuotantotiimiläiset.
End of Winter on korealaisen Kim Dae-hwanin ensimmäinen pitkä elokuva. Perhe on kokoontunut suvun maalaispaikkaan. Kesken aterian isä ilmoittaa aikovansa ottaa eron äidistä. Ilmoitus tulee yllätyksenä niin äidille kuin aikuisille lapsillekin ja miniälle. Lumimyrsky pakottaa perheen viipymään talossa useamman päivän, joiden aikana välejä setvitään.
Atsushi Funahashi toi Berliiniin jatko-osan 2013 festivaalilla nähdylle Fukushiman jälkisoppaa tallentaneelle dokumenttielokuvalleen Nuclear Nation. Ydinvoimalakylän asukit ovat edelleen hajaantuneina eri puolille Japania, eikä heille heru apua juuri mistään. Kakkososaan on ykkösen tavoin tehnyt musiikin Ryuichi Sakamoto.
Kiinalaisen indie-ohjaaja Jia Zhang-ken ihailijat voivat perehtyä ohjaajan elämään Walter Sallesin ohjaaman dokumentin Jia Zhang-ke, a Guy from Fenyang kautta. Jia näkyy kameran edessä milloin lapsuutensa kotitalon edessä, milloin Pekingin Maailman huvipuistossa, jossa hän kuvasi The Worldin. Samalla tulee käydyksi läpi Kiinassa nopeasti tapahtunut muutos. Elokuva sai ensi-iltansa viime syksynä Tokyo Filmex -festivaalilla.
Eija Niskanen/Episodi