Avatar-elokuvat ovat uskomattoman komeita ja tunnetaan rajoja rikkovasta teknologiastaan. James Cameron ryhtyi työstämään universumiaan jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, mutta elokuvia on julkaistu tähän mennessä vasta kolme. Niistä tuorein on Avatar: Fire and Ash, ja olisi todella mukavaa sanoa, että myös elokuvan kerronta on yhtä upeaa kuin sen visuaalinen ilme. Niin ei kuitenkaan ole, sillä Fire and Ash perustuu oikeastaan aika uuvuttavaan tekstiin.
Elokuva jatkuu siitä, mihin The Way of Water jäi muutama vuosi sitten. Sully-perheen poika Neteyam on kuollut ja perheenjäsenet surevat menetettyä poikaa kukin omalla tavallaan. Siinä missä isä Jake käsittelee asiaa suhteellisen varttuneella tapaa, on äiti Neytiri vetäytynyt omaan kuoreensa ja vihaa ihmiskuntaa jopa aiempaa enemmän.
Sillä jotkin asiat eivät koskaan muutu, lähtee viime elokuvan lopulla jopa inhimillisyyden merkkejä osoittanut elokuvasarjan jatkuva pääpaha, eversti Quaritch, tekemään tuttavuutta uuden Na’vi-klaanin kanssa. Nämä uudet tuttavat ovat tulen ja tuhkan kansaa ja kun eversti opettaa heidät käyttämään raskaan sarjan aseita, saadaan kasaan pian uusi unelmatiimi, joka liitetään tietysti osaksi ihmisten kapitalismikoneistoa, jonka tavoitteena on edelleen tuhota kuu resurssien toivossa.
Mukaan on ympätty jälleen myös Spider-ihmisnuorukaisen tarinaa. Everstin lapsi ei pysty edelleenkään hengittämään Pandoralla, vaan tarvitsee jatkuvasti uusia happinaamioita. Tähän tulee kuitenkin nopeasti muutos, jonka järjellä selittäminen ei välttämättä onnistu edes kovimman luokan fyysikoilta.
Silloin kun lähdetään tekemään monesta elokuvasta koostuvaa eeppistä tarinaa, voisi olla hyvä katsoa, ettei leffoissa olisi ihan hirveästi toisintoa. Vaihe, jossa tarkastukset tehdään vaikuttaa kuitenkin unohtuneen, tai sitten todella monella kaverilla on mennyt käsikirjoitukset sekaisin, sillä useat elokuvan hetket ovat kuin suoraan kakkoselokuvasta kopioituja. Joo James, ovathan ne valaat ihan siistejä, mutta eihän meidän nyt tarvitse taas käydä tätä samaa juttua läpi, kun se on vielä suhteellisen tuoreena mielessäkin.
Uusi pahishahmo Varang (Oona Chaplin) on yksi elokuvan parhaimmista puolista. Yksiselitteisen vinksahtanut noitahahmo on lumoavasti toteutettu ja hänen silmissään näkyy todellinen hulluudenkiilto. Hahmo on oivallinen aisapari tarinallisesti paikallaan junnaavalle everstille ja on suoranainen tragedia, ettei Varang tai hänen heimonsa saanut elokuvassa enempää aikaa.
Lue myös: Sankari taistelee varjoissa – Haastattelussa Daredevil: Born Again -sarjan tähdet ja tekijät
Lue myös: Paholainen pukeutuu Pradaan 2 saapuu pian suoratoistoon
Fire and Ash ei ole missään nimessä huono elokuva ja se etenee käsittämättömän rivakasti ollakseen reippaasti yli kolmetuntinen pakkaus. Se on kuitenkin harmillisen yllätyksetön ja nojaa hieman likaa visuaalisuuteensa. Heikommat kirjoitukselliset hetket saattoi hyvin antaa anteeksi viimeksi, kun aikaa elokuvien välillä oli kulunut jo reippaasti yli vuosikymmen ja pöydällä oli niin paljon uutta, mutta muutaman vuoden tauko ei riitä sellaiseen uudelleenkertomiseen ja kädenlämpöiseen dialogiin, mihin elokuva usein sortuu. Kannattaa se kuitenkin katsoa ainakin kerran, sillä ovathan maisemat kerrassaan upeat.
Niklas Tirkkonen
Tähdet ★★★
