Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, kuuluu vanha sanonta. Green Border, yksi vuoden 2024 tärkeimmistä elokuvista, aiheutti suoranaisen paniikin kotimaassaan Puolassa, mutta ulkomailla sitä ylistettiin.
Puolan konservatiivinen hallitus – joka sittemmin on kyllä vaihtunut – kutsui elokuvaa ”puolalaisvastaiseksi”. Se sai vastaansa raivoa ja aggressioita, jotka alkoivat levitä kuin virus. Sitä vastaan järjestettiin mielenosoituksia, sitä pyörittäviä teattereita uhkailtiin ja ohjaaja Agnieszka Holland joutui palkkaamaan henkilökohtaisia turvahenkilöitä. Tilanne oli suoraan sanottuna hölmistyttävä.
Mihin kaikki se hulluus perustui? Holland oli vihainen siitä, mitä oli tapahtumassa Puolan Valkovenäjän vastaisella rajalla, ja hän teki aiheesta vihaisen elokuvan. Mutta tässä protestoijille tärkeä tieto – vaikka elokuvan tarina on fiktiivinen, suurin osa sen tapahtumista on hyvin dokumentoituja. Kuukausien ajan monet vapaaehtoiset ja toimittajat yrittivät auttaa pakolaisia muun muassa Syyriasta, Irakista ja Iranista, kun nämä olivat joutuneet jumiin painajaismaiseen tilanteeseen. Kylmässä, petollisessa metsässä Valko-Venäjän ja Puolan rajavartijat pelasivat pöytätennistä ihmisillä. Näitä johdettiin puolelta toiselle vain jotta heidät työnnettiin saman tien takaisin kummastakin suunnasta. Jos se kuulostaa kidutukselta, se johtuu todennäköisesti siitä, että juuri siitä oli kyse.
Tähän nimenomaiseen tilanteeseen liittyviä elokuvia on tulossa lisääkin, erityisesti dokumentteja. Holland, kokenut elokuvantekijä, joka on aina ollut poliittisesti hyvin suorasanainen, ei kuitenkaan halunnut tehdä manifestiä. Hänen elokuvansa, joka sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla ja päätyi voittamaan lukuisia palkintoja (mukaan lukien Special Jury Prize), on mitä katsottavin tapaus. Se tuntuu jopa ennemmin jännäriltä kuin kuvaukselta viimeaikaisesta todellisuudestamme, ja sen mustavalkoinen kuvaus tekee siitä entistäkin helpommin lähestyttävän. Kyseessä on elokuvantekijöiden ikiaikainen kikka: jos haluat ihmisten pystyvän katsomaan elokuvasi vaikeasti sulateltavaa sisältöä, tee siitä mustavalkoinen. Muussa tapauksessa ihmiset kääntävät katseensa pois.
Lue myös: Tänään tv:ssä: Vaikuttava kotimainen elokuva vuodelta 2001 – Putsasi pöydän Jussi-gaalassa
Green Border, jossa esiintyy paikallisia näyttelijöitä julkkiksista ensikertalaisten kautta Dardenne-veljesten Tori and Lokita -elokuvan tähteen Joely Mbunduun, on todellinen malliesimerkki Hollandin taidoista. Hän on hyvä ohjaaja, joka tietää miten tehdä elokuvia, jotka ovat oikeasti mielenkiintoisia. Eikä ihme; hän on syntynyt Puolassa, saanut alan koulutuksen Prahan Elokuva- ja tv-akatemiassa silloisessa Tsekkoslovakiassa ja onnistunut raivaamaan tiensä aina Hollywoodiin asti – hänen ohjauksiaan ovat muun muassa Europa Europa (1990), Salainen puutarha (1993) ja Total Eclipse (1995) tähtenään Leonardo DiCaprio. Myöhemmin hänen vuoden 2011 draamansa In Darkness sai Oscar-ehdokkuuden.
Green Border ei valitettavasti saanut. Puolassa heränneen ristiriidan jälkimainingeissa valinnoista päättävä komitea ohitti sen ehdokasasettelussa. He valitsivat sen sijaan The Peasants – Talonpoikia -elokuvan, joka ei tehnyt vaikutusta Amerikan elokuva-akatemian äänestäjiä. Se oli outo ratkaisu, ei välttämättä kovin erilainen kuin mitä Ranskassa tapahtui, kun Putoamisen anatomiaa ei myöskään nimetty kandidaatiksi Parhaan kansainvälisen elokuvan ehdokkaaksi. Kuten sanottua: kukaan ei ole profeetta kotimaassaan, mutta joskus käy hyvä onni.
Mutkat kotimaassa eivät nimittäin pysäyttäneet Green Borderin matkaa. Se saattaa olla yksi parhaimman vastaanoton saaneista puolalaiselokuvista viime vuosina, ja hyvästä syystä. Eniten siinä tekee vaikutuksen rytmi ja suorasukaisuus, jolla Holland dokumentoi tapahtunutta. Hän on brutaalin rehellinen niiden suhteen, ja se toimii elokuvan eduksi silloinkin, kun näyttelijätyö välillä horjahtelee. Hän myös selvisi kaikesta hulluudesta kotimaassaan pintanaarmuin – parhaillaan hän kuvaa elokuvaa Franz Kafkasta. Sinänsä ymmärrettävää, sillä kaiken hänelle vuoden sisällä tapahtuneen jälkeen hänen luulisi tietävän jotain tuskasta, hämmennyksestä ja vainoharhasta.
Green Border esitetään Yle Teemalla 28.11.2024 klo 21.46. Myös Areenassa. Katso traileri alta.
Arvio: Marta Bałaga
