Juuri ensi-iltaan tullut Muumit Rivieralla -elokuva oli pitkäkestoinen projekti.
Teksti: Reija Karkkonen
Tuottaja Hanna Hemilä kertoo projektin saaneen alkunsa vuonna 2010, kun Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson sanoi, että on sääli, ettei kukaan ole tullut tehneeksi elokuvaa Tove Janssonin alkuperäisistä sarjakuvista.
– Keskustelin sitten Sophian kanssa siitä, että tunnen erään erittäin lahjakkaan ranskalaisen animaatio-ohjaajan ja ehkä se voisi olla oikea suunta. Tämä oli ehdotukseni. Sitten soitin Xavierille [Picard] ja hän ymmärsi mistä oli kysymys ja oli erittäin innoissaan. Xavier tuli Suomeen ja aloimme käydä sarjakuvia läpi tämä projekti mielessä. Mietimme, mitä voisimme ehdottaa Sophialle. Ehdotimme, että tekisimme elokuvan käsityönä ja teimme pilotin, joka valmistui vuonna 2011. Esitimme sen Sophialle, joka näytti projektille vihreää valoa. Siitä lähtien asioita on kiirehditty eteenpäin, koska halusimme elokuvan valmiiksi Tove Janssonin 100-vuotisjuhlalle.
Hemilä kertoo kiinnostavan prosessin orgaanisuudesta. He aloittivat kopioimalla kaikki sarjakuvat ja pohtimalla mitkä tarinoista olisivat parhaimpia.
– Olimme Xavierin hotellilla ja olimme liimanneet kaikki piirustukset seinälle. Kun kaikki sarjakuvapiirrokset olivat seinällä, leikittelimme niiden kanssa ja muuttelimme tarinaa. Se oli mitä hauskin prosessi. Lopulta Muumit Rivieralla kristallisoitui, koska se oli vahva tarina ja meidän mielestämme se toimi hyvin. Ei täysin sellaisenaan, koska meidän täytyi esitellä Muumilaakso tarinan alussa ja siksi otimme mukaan muitakin tarinoita. Alkuperäinen tarina alkaa siitä, kun ollaan jo matkalla Rivieralle, ja halusimme esitellä Muumilaakson niille ihmisille, jotka eivät sitä tiedä.
Elokuvaa varten on käsin tehty tuhansia piirroksia.
– Tämä saattaa olla viimeinen elokuva, joka tällä tavalla piirretään paperille. Olemme skannanneet kaikki paperit ja piirustukset, ja on erittäin harvinaista, että kukaan tekee enää näin.
Sophia Janssonin panos on ollut korvaamaton henkilöhahmojen yksityiskohtien luomisessa. Kun käsikirjoitusta työstettiin, Sophia kävi kaikki versiot läpi ja antoi kommentteja. Tarkoitus oli olla mahdollisimman uskollinen Tove Janssonin luomalle maailmalle.
– Olen ollut projektissa mukana sen alusta asti. Aluksi roolini oli varmistaa, että tämä elokuva lisäisi jotakin positiivista, uutta ja jännittävää suhteessa jo tehtyihin Muumi-projekteihin. Ettei elokuva olisi minkään jo aiemmin tehdyn toistoa, mutta sen sijaan jotakin aivan uutta, nuorekasta ja hienoa, ja että elokuva todella olisi kunnianosoitus Tovelle, erityisesti koska nyt on Toven satavuotisjuhla.
Sophia kertoo, ettei hänellä ollut paljoakaan kokemusta elokuvamaailmasta.
– Koko prosessi oli minulle täysin uutta ja joskus kun keskustelimme siitä kuinka jatkaa eteenpäin, meidän täytyi sopia kuinka tehdä mitkäkin asiat, koska elokuvamaailmassa asiat täytyy tehdä tietyllä tavalla. Olin erittäin iloinen kun näin ensimmäiset minuutit tehtyä animaatiota, koska silloin ymmärsin, että nämä ihmiset todella tietävät mitä ovat tekemässä. Animaatio näyttää kivalta.
Sophia oli erityisen huolissaan käsikirjoituksesta.
– Käsikirjoitus on oikeastaan minkä tahansa elokuvan selkäranka. Erityisesti kun nyt on kyse Tovesta, joka on kansainvälisesti tunnettu kirjailija, oli elokuvan käsikirjoitus erittäin tärkeä. Sitä työstettiin useaan otteeseen. Ja Hanna jo toikin erään tärkeän asian esille. Minun lähtökohtani ovat sellaiset, missä kaikki tuntevat Muumit, eikä heitä tai heidän omalaatuista elämäntyyliään Muumitalossa ole tarpeen esitellä.
Sophia jatkaa kertomalla, kuinka elokuvan tarkoituksena oli myös esitellä Muumit ja Muumilaakso uusille yleisöille, jotka eivät välttämättä koskaan ole kuulleet Muumeista.
– Oli tärkeää osoittaa keitä Muumit ovat, ennen kuin he lähtevät seikkailemaan. Ja kun näin elokuvan nyt pari päivää sitten, olin todella iloinen nähdessäni, että Muumilaakson ja Rivieran välillä oli oikeasti selkeä ero. Tämä oli hyvin lähellä sitä, kuinka Tove halusi kuvata asioita. Hän käytti vastakohtia erittäin paljon. Piirustuksissaan hän käytti hyvin perinteisesti mustaa ja valkoista. Myös hänen teemojen käytössään on nähtävissä vastakohtien käyttöä. Elokuvan värimaailma on ihana; Muumilaakson sinisyys ja vihreys verrattuna Rivieran lämpöön. Se on yksi asia mistä pidin kaikkein eniten tässä elokuvassa. Ja kaikki ne nyanssit rakkaudessa ja elämässä. Olen erittäin onnellinen lopputuloksesta.
Kuvassa Hanna Hemilä ja Xavier Picard