[ILMOITUS]
Päivä 1: Menopeli tulee taloon
Ensimmäisenä päivänä en oikeastaan ehtinyt kuin säätää Piaggiota itselleni sopivaksi. Oli kuitenkin pakko testailla pyörää pihalla. Aluksi sähkömoottorin ja vaihteiden kanssa tulee kohellettua ennen kuin tajuan, että kyseessä ei ole mitään rakettitiedettä: käytännössä ensin vain valitaan kolmesta eri tasosta kuinka paljon moottorin haluaa auttavan polkemista ja sitten käytetään vaihteita kuten normaalisti.
Portaaton vaihteiden säätö oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Täytyy tunnustaa, että tuotti lapsellista iloa, kun vaihteen asento ilmoitettiin numeron sijaan visuaalisesti, nousujyrkkyyttä kuvaavalla pikkupyöräilijällä. Jalkajarruun tottuneelta vaati hieman totuttelua turvautua vain käsijarruihin, varsinkin, kun pyörä kiihtyy nopeastikin mukaviin lukemiin. Onneksi jarrut purevat tehokkaasti.
Sisälle päästyäni päätin kunnon toimittajana tutustua lähdemateriaaliin ja tartun käyttöohjeeseen. Sain luettua vain amerikkalaiseen lakitupatyyliin listattuja asioita kaikesta mahdollisesta ajamiseen liittyvästä ja liittymättömästä, mitä kannattaa välttää loukkaantumisilta säästyäkseen, ennen kuin nukahdin.
Päivä 2: Rajojen testausta
Lämmittely ja rauhallisesti aloittaminen ovat aloittelijoiden hommaa! Lähden ensi töikseni noin 20 kilometrin mittaiselle vakiopyörälenkille Vanhankaupunginlahden ympäri. Vaihteen käyttö sujuu jo, ja lähinnä leikin kokeilumielessä moottoriavustuksen tasolla.
Varsinaiseen testiin pyörä joutuu Herttoniemen pitkässä ja jyrkässä mäessä. Kierrän vaihteen kevyelle ja lisään moottorin vääntöä. Kiidän mäen ylös 20 km/h, kun tavallisella pyörälläni edes 10 km/h on hyvä suoritus. Mäen päällä ei ole edes lämmin, ja yritän vääntää kasvoilleni myötätuntoisen ilmeen odotellessani omalla ”vanhanaikaisella” velosipedillään mäkeä ylös puuskuttavaa parempaa puoliskoani.
Alamäissä jarrut ovat kovilla, sillä en uskalla päästää raskasta pyörää rullaamaan täydellä vauhdilla hiekkaisia ja mutkikkaita reittejä. Tasamaalla arvioin, että matkanopeus on neljänneksen, ehkä jopa kolmanneksen nopeampaa. Matkaa tulee silti tavallista enemmän, sillä joudun vähän väliä kääntymään takaisin kyydistä pudonnutta matkaseuraa etsimään.
”Hyvä reissu!” puuskuttaa puoliso kotona. Itselläni on hieman huono omatunto, sillä selkämykseni on vain hieman märkä. Tarkoittaako Wi-Bike kuntoilijalle pitempiä lenkkejä tai rankempaa polkemisvauhtia, jotta tehokkuus olisi sama kuin aikaisemmin?
Päivä 3: Kuuminta hottia työmatkalla
Hiukan hermostuttaa lähteä polkemaan Hakaniemestä keskustan läpi Kamppiin toimistolle. Helsingissä on loistaviakin pyöräilyreittejä, mutta varsinkin kantakaupungissa pyöräteiden merkintä jättää toivomisen varaa, ja välillä reitti tuntuu vain haihtuvan ilmaan.
Sähkömoottorin ansiosta matkanopeus löytyy jokaisen pysähdyksen jälkeen muutamalla polkaisulla, mikä helpottaa aamuruuhkassa pujottelemista. Baanaa pitkin polkiessani ehdin ajatella, että Wi-Bike on mitä mainioin työmatkapyörä. On mukava, kun eteneminen sujuu niin kevyesti, että hiki ei nouse pintaan – erittäin hyvä juttu, kun toimistolla ei ole kunnollisia tiloja peseytymistä tai vaatteiden vaihtoa varten.
Kunnes sitten on aika taluttaa pyörä portaiden ramppia pitkin ylös Baanalta katutasolle. Tunnen oloni Sisyfosiksi raahatessani painavaa pyörää parin kerroksen verran jyrkkää ramppi pitkin ja toimistolle päästessäni kylven hiessä.
Edit: Olisi ehkä pitänyt sittenkin lukea käyttöohje loppuun aikaisemmin. Löydän nimittäin illalla maininnan WALK-toiminnosta, jota käytettäessä akku avustaa myös silloin, kun pyörää ei poljeta. Eli juuri taluttamista varten.
Päivä 4: Studion vahtien epäluulot heräävät
Pressitilaisuus! Tällä kertaa siirtyminen toimistolta teatterille ei johda hikipäässä juoksemiseen, sillä hurautan lyhyehkön matkan coolisti Piaggiollani. Kuinkahan pian alkaisin jättää lähtemistä vieläkin enemmän viime tippaan, jos minulla olisi sähköpyörä vakiona käytössä?
Paikan päällä alkaa huolestuttaa. Uskaltaako arvokasta pyörää jättää telineeseen muiden joukkoon noin vain? Irrotan varmuuden vuoksi näytön ja akun, ja otan ne kantoon.
Aina välillä studio edellyttää, että salissa on palkattuja ammattivartijoita varmistamassa, etteivät toimittajat taltioi mitään ilman lupaa. Perusrehellistä suomalaista se hieman huvittaa, mutta toisaalta myös suomalainen syyllisyydentuntoni herää, kun huomaan vahtien silmäilevän epäillen kantamaani akkua. Kieltämättä se näyttää tekniseltä vakoiluvempeleeltä.
Hetken mietin, pitäisikö minun pyytää vartijoita tekemään välillä kierroksen ulkona varmistamassa, että pyöräni on tallella. Tarkemmin harkittuani päätän olla tekemättä niin edes läpällä. Silti ajatukset hieman harhailevat tilaisuuden aikana, kun näen sieluni silmin varastettavaa päivän annosta varten etsivien sekäkäyttäjien parveilevan Kaisaniemessä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pyörä on paikoillaan telineessä.
Päivä 5: Tiedostamatonta kuntoilua
Keskustassakin ajeluun jo jonkin verran tottuneena havahdun yhtäkkiä ajatukseen, että korvani on ilmeisesti tottunut myös akun surinaan sen avittaessa polkemista. En ole rekisteröinyt sitä vähään aikaan lainkaan.
Paljastuu kuitenkin, että akku ei surisekaan, koska se ei avita polkemista. Olen nimittäin kyllä laittanut virran päälle, mutta olen unohtanut käynnistää oletusarvoisesti OFF-asennossa olevan avustamisen.
Olen siis ajanut Wi-Bikella kuin tavallisella vaihdepyörällä! Täytyy myöntää, että olisin kuvitellut pyörän polkemisen olevan raskaampaa ilman sähköistä apua. No, tulipa osoitettua, että sähköpyörää voisi käyttää ihan kuntoiluunkin, vaikka aikaisemmin sitä epäilin.
Päivä 6: Haastateltavan harhaluulot
Haastettelutilaisuuteen saapuessani irrotan akun ja näyttölaitteen jo kuin vanha tekijä pyöräni telineeseen lukitessani. Onneksi minulla on jo jonkin verran kokemusta Wi-Biken käytöstä ja jopa teknisiä faktoja päässäni, sillä kantamani akku toimii jään murtajana. Keskustelemme hetken sähköpyöristä, kun osoittautuu, että haastateltavan silmään on osunut joitakin niihin liittyviä juttuja.
Tuntuu siltä, että moni sekoittaa sähköpyörän ja skootterin. Haastateltavanikin oli kuvitellut, että Wi-Biken selkään vain istutaan, ja se alkaa huristella itsekseen. Ei toki, sähköpyörällä pyöräily käy työstä sekin. Aivan kuten elokuvien katsominen, musiikin kuuntelu ja niiden tekijöiden kanssa jutteleminenkin.
Päivä 7: Luopumisen hetki
On aika palauttaa Piaggio Wi-Bike haikein mielin. Sillä oli hyvä käynnistää pyöräilykausi, jonka alla aina suunnittelee ”jotain vähän pitempää reissua myöhemmin kesällä”. Koskaan se ei ole toteutunut.
Hyvän aikomuksen voisi kuvitella jopa realistiseksi unelmaksi, jos alla olisi pyörä, jonka kanssa ei tarvitse pelätä voimien yhtäkkiä loppuvan kymmenien kilometrien päässä kotoa. Ehkä.
Tekniset tiedot
- Nuvinci portaaton vaihteisto hihnavedolla
- 250W Piaggion valmistama moottori
- Samsung 418 Wh akku
- Alumiinirunko
- Shimano hydrauliset levyjarrut edessä ja takana
- Monoshock iskunvaimennus edessä
- Bluetooth-yhteys ja sisäinen GPS
- 28” renkaat, 2 eri runkokokoa