Elokuvateatterit ovat joutuneet kovaan kilpailutilanteeseen, kun katsominen on siirtynyt entistä enemmän kotisohvalle.
Monet kuluttajat ovat toivottaneet striimipalvelut tervetulleiksi, mutta elokuvateatteribisneksessä ei olla yhtä innostuneita, etenkin kun Netflixin pääjohtaja Reed Hastings on heittänyt vettä myllyyn.
”Mitä innovaatioita elokuvien levittäjät ovat saaneet aikaan viimeisen 30 vuoden aikana?”, Hastings kysyi maaliskuussa Netflixin pääkonttorissa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, ja antoi perään tylyn vastauksen: ”Popcorn maistuu paremmalta, eipä juuri muuta.”
Hastingsin mukaan Netflix haluaa vapauttaa elokuvan kahleista. Netflix vastustaa julkaisuikkunoita, jotka antavat teattereille mahdollisuuden julkaista elokuva kuukausia ennen striimipalveluita ja tallennelevittäjiä. Tämän vuosikymmeniä vanhan käytännön Netflix haluaisi purkaa. Netflixin alkuperäisissä elokuvissa ei ole julkaisuikkunoita.
Hastings pehmensi viestiään tarkentamalla, että Netflix ei varsinaisesti vastusta elokuvateattereita. Yhtiö vain haluaa julkaista kaikki nimikkeet samaan aikaan koko maailmassa – riippumatta siitä, onko kyseessä pitkä elokuva, televisiosarja tai muu ohjelma.
Amerikkalaisen Alamo Drafthouse -teatteriketjun johtaja Tim League vastasi Hastingsin puheisiin Indiewire-verkkolehdessä. League kirjoittaa, että Netflix ei ole hänen mielestään uhka, koska hän kokee toimivansa aivan toisella alalla. League sanoo kunnioittavansa yhtiön saavutuksia, mutta Netflix ja elokuvateatterit ovat kuitenkin aivan eri asia.
Teatterissa on hänen mukaansa kyse kokemuksesta, jota yksinkertaisesti ei voi toistaa samanlaisena kotona. Siinä noustaan sohvalta, mennään ihmisten ilmoille, pistetään puhelin äänettömälle ja keskitytään täysin valkokankaan tarkkaan kuvaan ja laadukkaaseen äänentoistoon.
Leaguen mielestä Netflixin tuotteita ei voi edes kutsua elokuviksi, koska yhtiö ei halua tehdä yhteistyötä teatterien kanssa. Hän huomauttaa monien ohjaajien tekevän elokuvansa nimenomaan teatterikokemusta silmällä pitäen. He eivät halua, että heidän töitään katsotaan pieneltä ruudulta mobiililaitteesta.
Se onkin varmaan totta. Kysykää vaikka Christopher Nolanilta, joka haastatteluissa usein korostaa perinteisen filmin ja elokuvateatterikokemuksen merkitystä. Suomessa Aki Kaurismäki vannoo filmin nimeen. Luulen että Kaurismäki ei edes tiedä, mitä striimipalvelu tarkoittaa.
Tosin on myös arvostettuja elokuvantekijöitä, jotka ovat ottaneen Netflixin avosylin vastaan. Cary Fukunagan Beasts of No Nation ja Charlie McDowellin The Discovery saivat kansainvälisen levityksen Netflixin kautta, ja molemmat ohjaajat ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä siihen, että he saavuttavat striimipalvelun avulla suuren potentiaalisen yleisön.
Elokuvateatterit eivät voi tässä tilanteessa jäädä seuraamaan sivusta. On panostettava entistä parempaan kuvan ja äänen laatuun ja tarjottava lipunostajille kokemuksia, joita ei saa kotona. Sitähän on jo Suomessakin tapahtunut: on uudenlaisia premium-saleja. Jotkut teatterit tarjoavat katsomisen yhteydessä ravintolapalveluja.
Olen samaa mieltä siitä, että Netflix ei ole uhka kenellekään. Elokuvateatteri ja kotisohvalta elokuvien katsominen ovat kaksi eri asiaa, ja nautin kummastakin. En haluaisi katsoa 2001: Avaruusseikkailua tai odottamaani Nolanin Dunkirkia kännykästä työmatkalla. Kaikki elokuvat eivät kuitenkaan välttämättä vaadi ympäristöksi teatteria. Eri tavat täydentävät toisiaan, ja kummallekin on paikkansa.
Jussi Huhtala
Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a
Sarjan edellinen kolumni:
Miksi ruotsalaiset televisiosarjat ovat parempia kuin suomalaiset? Selitys on yksinkertainen