Kommentti: Keksisivät jotain uutta – eli miksi Hollywood innostui rebooteista

Vaikka uudelleentulkinnat ja uusintaversiot ovat olleet olemassa jo elokuvahistorian alkuajoista asti, reboot on verrattain uusi termi.

8.4.2017 10:00

Markkinoinnin näkökulmasta remake on ollut jo vuosien ajan kirosana, mutta jos kyseessä onkin reboot – no mutta, sehän on sitten hyväksyttävä ja kiinnostava tapa jakaa uudelle sukupolvelle ne samat tarinat, joiden parissa vanhemmat ovat varttuneet.

Rebootille elokuvaterminä ei löydy vakiintunutta vastinetta suomen kielessä mutta käytännössä kyseessä on uudelleenkäynnistys, jossa vanha elokuva- tai tv-sarja tuodaan päivitettynä takaisin.

Termi on lainattu suoraan sarjakuvamaailmasta, jossa isot kustantamot ovat kokeneet välillä tarpeelliseksi pyyhkiä pois mutkikkaiksi venyneet jatkumot ja aloittaa seikkailut uudelleen puhtaalta pöydältä.

Ja tästä Hollywood innostui. Den of Geek kertoi sivuillaan 15. maaliskuuta, että tuotannossa on tällä hetkellä ainakin 120 erilaista rebootia tai remakea.

Joissain tapauksissa reboot on käytännössä vain hienompi nimi uusintaversiolle, mutta merkittävänä erona on se, ettei reboot tarkoita suoraan vanhan toistoa.

Yleensä rebootit toistavat hiukan aiemmissa elokuvissa nähtyjä kaavoja ja juonikuvioita, mutta esimerkiksi supersankarisarjakuvissa ne ovat tarjonneet uusille tekijöille tilaisuuden kertoa uusia tarinoita ja tulkintoja tutusta maailmasta ja sen hahmoista.

Toisin kuin remake, reboot tarjoaa lupauksen kokonaan uudesta alusta.

Ensimmäinen rebootiksi kutsuttu elokuva oli varmaankin Louis Leterrierin The Incredible Hulk (2008). Elokuva ei ollut varsinaisesti jatko-osa Ang Leen Hulkille, jonka ilmestymisestä oli kulunut vain viisi vuotta, mutta se ei ollut myöskään uusintaversio.

Tekijöiden oli pakko tuoda tämä jotenkin esille.

Leterrier käytti termiä reboot haastattelussa, jossa tuottaja Kevin Feige sanoi uuden Hulkin toimivan samaan aikaan sekä aiemman elokuvan itsenäisenä jatko-osana että omana kertomuksenaan, josta myös uudet katsojat voivat nauttia.

Siitä se lähti, ja nykyään elokuvamaailma on jo niin täynnä erilaisia rebootteja, että käyttöön on pitänyt ottaa termi kuvaamaan myös eritasoisia uudelleenkäynnistyksiä.

Soft-reboot tarkoittaa sitä, kun takaisin tuotu elokuvasarja säilyttää sidoksen vanhoihin elokuviin sivuuttaen kuitenkin tiettyjä osia aiemmin kerrotusta tarinasta. Käytännössä kyse on uusista jatko-osista vanhoihin tarinoihin.

Jurassic World ja Star Wars: Force Awakens ovat esimerkkejä soft-rebooteista. Ne olivat molemmat kassamenestyksiä, jotka tunnustivat kiusallisenkin tarkasti aiempien elokuvien nostalgia-arvon ja tekivät tämän selväksi irrallisten, toisinaan häiritsevien fanipalvelusten kautta.

Tekijät tiesivät, etteivät kaikki kaanoniksi luetut jutut tukeneet heidän visiotaan ja päättivät siitä syystä sivuuttaa ne kokonaan.

Jurassic Worldin maailmassa Jurassic Parkin jatko-osat eivät tapahtuneet ja Force Awakensin myötä tuotantoyhtiö Disney pyyhki pois vuosia paisuneen Expanded Universen tehdäkseen uusille tarinoille tilaa.

Force Awakens on kaikkien aikojen kolmanneksi menestynein elokuva, ja Jurassic Worldkin keräsi 1,6 miljardin lipputulot. En pitänyt kummastakaan, koska ne olivat niin saamarin tylsiä.

Toisaalta sitten taas pidin Creed: Legacy of Rockysta, joka oli sekin soft-reboot, joten kyse on varmasti pelkistä makuasioista. Minulla ei ole mitään reboottauksia vastaan, kunhan ne ovat hyviä.

Miksi Hollywoodin pitäisi keksiä uusia ideoita, kun vanhat myyvät näin hyvin?

Nykyään Hollywood-elokuvat maksavat enemmän ja niitä myös tehdään vähemmän kuin ennen. Studion näkökulmasta on järkevämpi sijoittaa isot rahat konseptiin, jolla on jo vankka olemassa oleva fanipohja, ja siksi puhtaasti originaalit ideat ovat harvinaistuneet.

Tämä kaikki on elokuvaystävälle ihan sairaan masentavaa faktaa, koska se käytännössä tarkoittaa sitä, että lähes jokainen 100 miljoonan hintalapulla varustettu elokuva on joko reboot, remake tai jatko-osa.

Mikäli mikään näistä vaihtoehdoista ei kiinnosta, kannattaa kääntää katseet Hollywoodin ulkopuolella tuotettujen elokuvien suuntaan ja mahdollisesti toivoa nykyisen studiojärjestelmän murrosta ja uuden systeemin nousua, tai sitten odottaa, että edes jokin noista lukuisista rebooteista, remakeista tai jatko-osista tekee jotain oikein.

Onnistumisia on nähty.

Mistä puheenollen odotan jo innolla Apinoiden planeetan sotaa, joka saa ensi-iltansa heinäkuussa. Se on järjestyksessään toinen jatko-osa Apinoiden planeetan synnylle (2011), joka oli teknisesti ottaen Apina-elokuvasarjan toinen reboot. Vaikka konsepti on vanha, elokuvat ovat tuoreita.

Joonas Alanne

Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne

Lisää luettavaa