Suru-uutinen saavutti maailman viime yönä: näyttelijä Robin Williams on kuollut.
Näin 1990-luvulla syntyneenä muistikuvani Williamsista ovat hyvin eläväisiä. Hän oli yksi lapsuuden suosikeistani: nopeasanainen, hyväntahtoinen jokamies, joka ei maineestaan huolimatta ollut pelkkä koomikko vaan vakavasti otettava näyttelijä, joka osoitti kyntensä niin dramaattisissa kuin synkeissäkin rooleissa.
Williamsin kuolema jätti suuren aukon elokuvamaailmaan. Robin Williams saavutti urallaan paljon. Juilliardissa koulutettu näyttelijä menestyi stand-up -lavoilla, televisiossa ja elokuvissa. Elokuvauransa huippuvuosina Williams menestyi kaikessa mitä teki ja saavutti peräti neljä Oscar-ehdokkuutta. Yhtenä menestystekijänä toimivat Williamsin uskomattomat improvisaatiokyvyt, joista saatiin esimakua jo alussa.
Williamsin läpimurto tuli suositussa televisiosarjassa Onnen päivät, jossa hän esitti muutamassa jaksossa Mork-nimistä avaruusoliota. Legendaarisesta koe-esiintymisestä on tullut osa Williamsin imagoa: kun tuottaja pyysi Williamsia istumaan tuolille, hän meni tuolille ja alkoi seistä päällään. Hahmosta tuli niin suosittu, että sille luotiin oma spin-off, Ystäväni avaruudesta (Mork & Mindy), jossa Williams sai usein suoltaa vapaasti hahmonsa ulosantia.
Williamsin improvisointikyvyt nousivat aivan uudelle tasolle, kun ne yhdistettiin huippuluokan animaation elokuvassa Aladdin, jossa Williams esitti henkeä. Äänityskopissa Williams päästi moottoriturpansa valloilleen. Käytännöistä poiketen animaattorit päästettiin vauhtiin vasta Williamsin lopetettua, eli heidän tehtävänsä oli toisin sanoen kuvittaa Williamsin ulosanti. Tuloksena on yksi animaatiohistorian mieleenpainuvimmista suorituksista.
Vaikka Williams muistetaankin pitkälti koomikkona, hänellä oli myös synkempi puoli, enkä tarkoita tällä päihdeongelmia ja masennusta, jotka piinasivat näyttelijää läpi hänen uransa. Williams ei pelännyt haastaa itseään tai imagoaan, jos rooli sitä vaati. Esimerkiksi elokuvassa One Hour Photo hän esittää kajahtanutta valokuvakehittämön työntekijää, jolle muodosuu valokuvien kautta pakkomielle erääseen asiakasperheeseen. Elokuvassa ei ole mitään hauskaa, eikä siinä pidäkään olla, sillä Williamsin lempeä olemus tekee hänen hahmostaan luonnostaan ristiriitaisen ja elokuvasta suorastaan hyytävän.
Monipuolisuus näkyy myös Good Will Huntingissa, joka lopulta toi Williamsille hänen uransa ainoan Oscar-palkinnon. Williamsin esittämä psykiatri tiivisti monella tapaa näyttelijän aiemmat dramaattiset, mieltä ylentävät roolisuoritukset: hänen hahmonsa oli toistuvasti lempeä, huumorintajuinen ja herkkä persoona, joka haluaa parhaansa mukaan toimia inspiraationa muille. Hän ei myöskään halunnut noudattaa kaikkia kollegoidensa asettamia normeja, jos koki ne vääriksi.
Tietty kapinallisuus kuului aina Williamsin hahmojen luonteeseen: Good Morning, Vietnamissa hän oli radiojuontaja, joka ei halua sopeutua armeijan käytäntöihin. Kuolleiden runoilijoiden seurassa hän oli opettaja, jonka inhimilliset opetusmetodit eivät miellytä kaavoihin kangistuneita kollegoita.
Kaikkien muiden hyveidensä lisäksi Williams oli myös ahkera. Kaiken kaikkiaan neljä Williams-elokuvaa odottaa vielä julkaisuaan.
Robin Williamsia tulee ikävä. Kiitos näistä vuosista ja kokemuksista.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne