Suomen saloilta Meksikon tyttöbaareihin, Nepalin rinteiltä ulkoavaruuteen – Joonas Berghäll on taltioinut naisten tarinoita. Yhteistä heille on äitiys, jota he käsittelevät pääosin monologien muodossa tai lapsille osoitetuissa puheenvuoroissa.
Berghällin edellinen elokuva oli kehuttu ja palkittu, koskettava Miesten vuoro, jossa erilaisissa saunoissa istuvat miehet palastelivat elämäänsä. Yli kymmenessä maassa kuvattu Äidin toive tuntuu aluksi loogiselta jatkumolta sille, saman kolikon kääntöpuolelta.
Äidin toive onkin pieteetillä koostettu, ja Berghäll on jälleen saanut kohteensa avautumaan luontevasti. Elokuvaa katsellessa takaraivossa kaivertaa hienoinen vastarinta. Ensin miespuolinen katsoja miettii, eikö aihepiirin sisälle pääseminen vain onnistu sukupuolesta johtuen. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että Miesten vuoro antoi kohteilleen paljon vapaamman liikkuvuuden. Äidin toive tuntuu typistävän kohteensa vain yhteen rooliin, vaikka kokemukset sen sisällä poikkeavat toisistaan rajustikin.
Samalla alkaa jäädä epäselväksi sekin, mikä on se yksi äidin toive, jota elokuvan nimensä mukaisesti pitäisi käsitellä. Loppujen lopuksi yhtä sellaista ei olekaan, vaan kaikilla äideillä on omat toivomuksensa, joilla on samoja piirteitä: nähdä lapsensa, tarjota tälle parempi elämä. Jotenkin ne tuntuvat niin itsestään selviltä, että niiden taltioimisen tarpeellisuutta jää pohtimaan. Toisaalta, eiköhän jokainen uhrautuva äiti ole tarinansa väärtti.
Mitä tahansa lapsensa eteen tekeviä äitejä aikansa katsottuaan alkaa kuitenkin ahdistaa ja toivoa elokuvaan lisää särmää. Sellaista kuin vankilaan tuomitun poikansa syyttömyyteen uskovaa, valkoviiniä lipittävää amerikkalaisäitiä. Tai avaruudesta palaavaa astronauttia, jonka ikävöimä kulta osaa myös oikutella.
Kiehtovimmillaan elokuva onkin Suomeen sijoittuvassa alussa, kun äiti nähdään tämän menetystä pelänneen aikuisen jälkikasvun silmin. Siinä on samastuttavaa koskettavuutta, joka muista, hieman liikaa äitiyden pyhimysmäisyyteen (ja monissa tapauksissa ilmeisesti neitseellisyyteen) painottuvissa osioissa jää hieman akateemiseksi.