Buddhalaisen karman lain mukaan jokaisella tietoisella teolla on seurauksensa. Karma ei ole kohtalo, jota ohjaavat korkeammat voimat, vaan karma vaikuttaa myös kaikkiin jumaliin. Karma on syyn ja seurauksen taso, joka aiheuttaa erilaisia asioita.
Teemu Nikin mustalla huumorilla maustetussa Armomurhaajassa Matti Onnismaan esittämä Veijo Haukka uskoo karmaan. Haukka on katkera, ihmisiä vihaava mekaanikko, joka lopettaa sivutoimenaan eläimiä. Eläimet ovat Haukalle tärkeämpiä kuin yksikään ihminen, joten myös eläinten eutanasiaan (elokuvan englanninkielinen nimi on Euthanizer) liittyvät karman lait. Haukka antaa jokaiselle eläimen lopetettavaksi tuoneelle ihmiselle opetuksen kärsimyksestä, sillä Haukan mukaan kivulla on aina jokin syy. Lopulta Haukka päätyy toteuttamaan myös Hammurabin silmä silmästä -lakia soveltaen sitä karmaan.
Armomurhaajassa on terävää kritiikkiä ihmisten lemmikkienpitotavoista ja siitä, kuinka eläimiä suorastaan esineellistetään. Ottaapa leffa myös kantaa ihmisten eutanasiaan ja Soldiers of Odin -ilmiöön. Ajankohtaista tavaraa siis.
Nuori Lotta (Hannamaija Nikander) ihastuu Haukkaan, mutta onko suhteessa oikeasti kyse vain naisen viehtymys kuolemaan, koska jopa kaksikon välinen seksi on melko rajua meininkiä? Tarinaa kuljetetaan kuitenkin Haukan adoptoiman koiran kautta, joka sitoo pikkukylän rasistijengin Haukan elämään karman avulla.
Kuolema, kärsimys, väkivalta ja kipu ovat läsnä kaikessa. Paikoittain myös pieni kaurismäkeläinen vähäeleisyys ja vänkyrä suomirealismi vilahtaa synkissä kuvissa.
Erityismaininnan saa helsinkiläisen elektro-rockbändi K-X-P:n Timo Kaukolammen ja Tuomo Purasen maalaileva musiikki. Harvemmin kotimaisessa elokuvassa panostetaan näin vahvasti musiikin avulla luotuun tunnelmaan. Synkeä elektroninen musiikkivalli surisee ja tuo pimeisiin kuviin painostavuutta. Musiikin tärkeyden Nikille on huomannut jo hänen aiemmista elokuvistaan Lovemilla ja 3Simoa.
Armomurhaaja on synkkä, katkeran karvas ja todella tyly elokuva, mutta samalla se on myös opettavainen ja hauskan erilainen vigilante-tarina. Se ei ole varsinainen genre-elokuva vaikka liikkuukin niillä rajoilla. Kun genrerainat näyttävät yleensä väkivaltaa pelkän väkivallan ja shokkiefektien takia, on Armomurhaajan jokainen väkivallanteko oikeutettu jollakin tasolla, ja Onnismaan erinomaisesti näyttelemää karun karheaa Haukkaa huomaa symppaavansa. Ei elokuvassa oikeastaan edes ole hyviä ihmisiä, on vain pelkkiä hyviä aikeita. Karma on karu rakastaja.
Eipä Armomurhaaja ole syyttä aiheuttanut kohinaa ulkomaisilla leffafestareilla. Se on Suomi100-juhlavuoden ehdottomasti kiinnostavin, pimein ja rankin leffa. On uskomatonta, että Nikki on sama ohjaaja, joka on tehnyt nuorille suunnattua Lovemilla-hassuttelua. Armomurhaaja on sen värikkään kaaoksen täydellinen vastakohta.