Avatar

18.12.2009 00:00
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 18.12.2009

Titanic-ohjaaja James Cameron pyrkii maailman kuninkaasta koko universumin kuninkaaksi tieteisseikkailulla, jonka valmistuminen odotti kokonaisen vuosikymmenen tehostetekniikoiden kehittymistä ja jota varten ohjaaja itse suunnitteli 3D-kuvaa tallentavan erikoiskameran.

Pitkään ja huolella valmisteltuun elokuvaan kohdistui valtavia odotuksia, varsinkin kun sen luvattiin jo etukäteen olevan kolmiulotteisen elokuvan virstanpylväs ja uusi läpimurto. Avatar näyttääkin komealta. Sen ongelmat ovat kokonaan toisaalla.

Vuosi on 2154. Avaruutta valloittamaan lähtenyt ihmiskunta on löytänyt satumaisia luonnonrikkauksia vieraan aurinkokunnan planeettaa kiertävältä Pandora-kuulta. Suhteet paikalliseen na’vi-rotuun ovat kuitenkin huonot, mikä estää luonnonvarojen siirron Maan korporaatioiden käyttöön.

Halvaantunut avaruusmerijalkaväen sotilas Jake Sully (Sam Worthington) saa tilaisuuden osallistua Avatar-ohjelmaan, jossa hänen tietoisuutensa siirretään na’vi-kehoon. Tällöin hänen on helpompi yrittää voittaa na’vien luottamus. Avatar on muutenkin tarpeellinen, sillä ihmiskeho ei selviä hengissä Pandoran myrkyllisessä ilmakehässä.

Jake hurmaantuu nopeasti paitsi uudelleen saamaansa kykyyn kävellä, myös rauhanomaiseen na’vi-heimoon, jonka elämä (ja samalla myös James Hornerin musiikki) mukailee new age -filosofioita. Rotujen välien kärjistyessä Jaken on aika valita puolensa.

Cameronin vahvuudet näkyvät elokuvan hienoissa toimintajaksoissa, mutta hänelle tyypilliset heikkoudetkin ovat selkeästi esillä. Na’vi-elämän ihannointi dialogeineen, ”koomisine” hetkineen ja pakollisine romansseineen on monin paikoin vaivaannuttavaa katsottavaa, minkä lisäksi ne sisältävä elokuvan keskiosa on loputtoman pitkä.

Lisää luettavaa