Nevadan ja Kalifornian rajalla sijaitsee hotelli, joka on nähnyt parempia aikoja. Joitakin vuosia aikaisemmin se oli silmäätekevien ja julkkisten bilepaikka, mutta nyt, 1960-luvun lopussa, sen huoneet ammottavat tyhjyyttään.
Siksi onkin suoranainen ihme, kun samaan aikaan sen autioon vastaanottoaulaan saapuu peräti neljä uutta vierasta. Ihmeellisyys ei jää siihen, sillä pian tulokkaat ovat kietoutuneet toistensa tarinoiden solmuihin, ja hotellin tiloissa alkaa verinenkin selviytymistaisto.
Kukin uusista tulokkaista – Jon Hammin pölynimurikauppiaasta Cynthia Erivon yökerholaulajan ja Jeff Bridgesin papin kautta Dakota Johnsonin ylimieliseen hippiin – esitellään niin, että katsoja tietää kaikilla olevan jotain salattavaa, monilla todennäköisesti oikeasta identiteetistään alkaen. Heidän reaktioistaan toisiinsakin katsoja voi vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä. Hyvin pian selviääkin, ettei läheskään kaikilla ole puhtaita jauhoja pussissaan, mutta toiminnan motiivit pysyvät pitkään pimennossa ja väärien johtolankojen hämärtäminä.
Lajityypin elementeillä ja katsojan ennakko-odotuksilla leikittely on tuttua jo ohjaaja-käsikirjoittaja Drew Goddardin edellisestä elokuvasta, hänen esikoisohjauksestaan The Cabin in the Woods. Kauhukomediasta nauttineet löytänevät viihdykettä myös komediallisia elementtejä sisältävästä uudesta rikostarinasta, vaikka ihan yhtä lailla naulan kantaan ei tällä kertaa osuta.
Bad Times at the El Royale vetää jatkuvasti mattoa katsojan alta tämän yrittäessä päätellä, kuka on elokuvan varsinainen päähenkilö, mitkä ovat hahmojen motivaatiot ja kuka mahtaa selvitä helvetillisestä yöstä hengissä. Se tehdään kuitenkin oikealla tavalla viihdyttävästi. Kaiken lisäksi elokuva onnistuu säilyttämään jännitteensä loppuun asti, vaikka totuus onkin jo paljastunut ennen suurta loppuselvittelyä.
Edellä mainitut näyttelijät on roolitettu osuvasti, ja niin ovat myös hermoheikkoa vastaanottovirkailijaa esittävä Lewis Pullman (The Strangers: Prey at Night) ja Johnsonin hahmon mukanaan kuljettama Cailee Spaeny (Pacific Rim: Uprising). Sen sijaan Goddardin The Cabin in the Woodsissakin nähty Chris Hemsworth on kaikessa paidattomuudessaan ennemmin esineellistettävä söpöläinen kuin roolin vaatima karismaattinen paha poika.