Blockers

GENRE ENSI-ILTA 20.04.2018 TÄHDET

Vanhemmat päättävät torpata tyttäriensä seksikokeilut hyvän maun rajat ylittävässä mutta siksi/silti toimivassa kohelluksessa.

Blocker on tyyppi, joka tahallisesti tai tahattomasti torppaa jonkun muun mahdollisuudet harrastaa seksiä. Blockersissa tällaisia henkilöitä on kolme, kun kolme keski-ikäistä vanhempaa päättää sabotoida päättäjäisjuhlia viettävien tyttäriensä suunnitelmat menettää illan aikana neitsyytensä. Vuosia toisensa tunteneet ystävättäret ovat tehneet asiasta sopimuksen uskoen yhteisen kokemuksen yhdistävän heitä koko loppuelämän.

Vanhemmat uskovat olevansa hyvällä asialla yrittäessään estää lapsiaan tekemästä peruuttamatonta erehdystä. Ristiretki kuitenkin kertoo enemmän heistä itsestään. Leslie Mannin esittämä yksinhuoltajaäiti kriiseilee tyttärensä aikuistumista ja ihanien lapsuusvuosien muuttumista yksin vietettävään vanhuuteen. Tunteellisuudestaan huolimatta John Cenan ylinäyttelemä isikörmy on perinteinen alfauros, joka ei usko naisten kykyyn päättää omasta puolestaan ja pitää itsestään huolta.

Ainoa oikeasti kartalla oleva vanhempi on avioeron johdosta tyttärestään vieraantunut, Ike Barinholtzin esittämä luuseri-isä, joka ymmärtää jälkikasvunsa olevan toimimassa vastoin omaa sisintään. Plus tämän valinta ensikokemuksekseen on kävelevä fedora-meemi.

Lastensa maailmasta ja nuorisokulttuurista pihalla olevista vanhemmista voi repiä onnistunutta huumoria, mutta helppoa se ei ole. Samoin pämppäämiseen, huumeeseen ja seksiin – oksentamisesta ja esineiden tunkemisesta hanuriin puhumattakaan – keskittyvät elokuvat ovat makuasioita. Blockerskin horjahtelee onnistumisen ja epäonnistumisen rajamaastossa. Välillä vitsit eivät onnistu, ja välillä nerokas heitto tuntuu tulevan takavasemmalta ja katoavan saman tien ilmaan.

Lopputulos jää kuitenkin plussan puolelle – on vaikea puhua negatiivisesti mistään, missä on ihana Leslie Mann. Blockersin nolous on pääosin hauskaa, paikoin se kirvottaa röhönaurujakin mutta ennen kaikkea siitä huokuu positiivista sydämellisyyttä. Koska tällaisiin tarinoihin on käytännössä mahdotonta kehittää täysin tyydyttävää lopetusta, on lopun löperyys annettava anteeksi, sillä tärkeintä on ollut matka sinne.

Aihepiiristä huolimatta tällaisissa elokuvissa yleensä auliisti esitellyt naiselliset sulot pysyvät piilossa. Niiden sijaan esitellään miehistä anatomiaa – taatusti joidenkin mielestä liikaakin. Tästä on taatusti vastuussa ensikertaa ohjaava, mutta komediaa tv:lle ja valkokankaalle käsikirjoittanut ja tuottanut Kay Cannon. On piristävää havaita, että naiset osaavat tehdä hölmöä ja härskiä hömppää siinä missä miehetkin!


YouTube video