Blood Work

15.11.2002 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    72-vuotias Clint Eastwood jaksaa vielä veteraani-ikäisenä tehdä elokuvia tahdilla, joka huimaa monia nuorempia. Sen lisäksi, että hän näyttelee elokuvissaan, hän tekee myös suurimman osan stunteistaan. ”Nautin tästä koko prosessista. Haluan antaa yleisölle vastinetta rahalle.” Verivelka on Eastwoodin uusin ohjaustyönsä, missä hän näyttelee myös pääosan Terry McCalebia.

    Eastwoodilla on tehokas tapa hoitaa filmiensä kuvaukset – yleensä tarvitaan vain yhdestä kolmeen ottoa per kohtaus. Verivelka kuvattiin tehokkaasti 38 päivässä, Los Angelesin alueella. Kohtauksissa näkyy L.A.:n keskusta, San Fernando Valley, the Santa Clarita Valley sekä Long Beachin ja San Pedron satama-alueet. Losilainen tunnelma ja meininki on tavoitettu filmissä hyvin. Sen luomiseksi Verivelan henkilögalleriassa on niin jenkkejä kuin meksikaanoja uskottava kombinaatio.

    Terry McCalebissa Clint Eastwood on löytänyt lähes ikäisensä miehen roolin. Terry McCaleb painaa töitä FBI:n veteraani-profiloijana. McCaleb on saanut vähemmän kaipaamaansa mediajulkisuutta jäljittäessään niin kutsuttua Koodi-murhaajaa. Murhaaja leikkii irvokasta kissa ja hiiri –leikkiä poliisivoimien kanssa, ja jättää veriteoistaan aina viestin hiljentämiensä ruumiiden lähelle. Viestinä on joko salaperäinen numerokoodi tai herttaiset terveiset McCalebille. Catch me, Terry McCaleb! Poliisi on neuvoton, joten tarvitaan todellakin McCalebia yrittämään ratkaisua.

    McCaleb onnistuu heti elokuvan alkajaisiksi vahingoittamaan rikospaikalle pällistelemään jäänyttä murhaajaa. Pahaksi onneksi McCalebin kunto on rapistunut iän mukana, ja hän saa massiivisen sydänkohtauksen kesken kiihkeän takaa-ajokohtauksen. Kun Eastwood aloitti Verivelan tekemisen, takaa-ajokohtaus kuvattiin ensimmäisenä. Yksi otto riitti. Intensiivisyys näkyy hyvin kohtauksessa, jota ei ole hienosteltu korjailemalla jälkikäteen.

    Ensi kohtauksesta hypätäänkin kaksi vuotta eteenpäin aikaan, jolloin McCaleb toipuu siirtosydän-leikkauksestaan. Kaikki näyttää menevän hyvin, ei ole tulehdusta, eikä keho hylji uutta elintä. McCaleb viettää rauhallista elämää asuntoveneessään San Pedron satamassa, eläkkeellä FBI:n vaarallisista hommista. Koodi-murhaajakin on ollut kaksi vuotta poissa otsikoista kuin maan nielemänä.

    McCalebin rauhalliset kalastuspäivät saavat lopun, kun häntä tulee tapaamaan kaunis latinonainen Graciella Rivers (Wanda De Jesús). Graciellan sisar on tapettu, ja hän haluaa saada selville, miksi. McCaleb saa kuulla Graciellalta syyn, jonka takia hän ei voi kieltäytyä ryhtymästä jälleen etsivän töihin. McCalebin selvitystyötä vaikeuttaa se, että hänellä ei ole enää virkamerkkiä. Siksi on tarvis käyttää hyväksi suhteita entisiin hyviin työkavereihin – ja huonoihin. Myös McCalebin venenaapuri, tyhjäntoimittaja-rantapummi Buddy Noone (Jeff Daniels) suostuu avuksi selvitystyöhön, aikaa kun miehellä on kaljanjuonnin ja onkimisen ohella muuhunkin virikkeeseen.

    Verivelka on mukavan verkkainen toimintatrilleri, jossa ei mässäillä graafisella väkivallalla. Se on etsiväelokuva, jossa on runsaasti myös draamajaksoja. Koetteilla on niin McCalebin terveys kuin henkikin. Eastwood kertoo roolissaan viehättyneensä siitä, että McCaleb on haavoittuva persoona, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Verivelan käsikirjoituksessa on muitakin virkistäviä poikkeushenkilöitä. Esimerkiksi McCalebin lääkäriä Bonnie Foxia näyttelee näpäkästi Anjelica Huston. Jeff Daniels loistaa jälleen roolissaan vetelänä venenaapurina. Ja tarinassa on mukana myös pikkupoika, jonka silmissä asuu syvä suru. Pikkuista Raymondia näyttelee hienosti Mason Lucero. Sen sijaan poliisit esitetään elokuvassa ällöttävän stereotyyppisinä kliselakkeina. Eikö tyhmä poliisi – älykäs etsivä -asetelmasta päästä ikinä eroon?

    Jos setä jaksaa vieläkin heilua, viiden seuraavan leffan päästä Clintillä menee rikki sadan tehdyn elokuvan raja. Se on paljon Hollywoodissa. Etenkin kun mukana on elokuvamaailman klassikoita, kuten Dirty Harry ja Unforgiven. Clint Eastwood on kunnostautunut erityisesti westerneissä; niissähän tarvitaan pokerinaamaista ja tuimakatseista pitkävartista miestä, jolla pyssy pysyy hyvin kourassa ja laukeaa kunnolla haluttuun kohteeseen.

    Eastwoodia viehättää ohjata elokuvia, joissa hän näyttelee itse pääosaa. Säästäähän siinä kuluja, vaikka homma ei liene joka pojalta onnistuisi. Näistä Eastwoodin ohjaus- ja näyttelijätöistä on syntynyt joitakin minulle mieleisiä helmiä. Erityisesti pidän elokuvasta Bridges of Madison County, joka on Robert James Wallerin Hiljaiset sillat –romaaniin perustuva filmatisointi. Ikäni kirjoja suurkuluttaneena leffafanina odotin pitkään, että näkisin elokuvan, joka pystyy olemaan yhtä hyvä kuin romaani, josta se on tehty. Bridges of Madison County –elokuva on sellainen. Se on jopa parempi kuin Wallerin loistava kirja, ja pääosatähdet Clint Eastwood ja Meryl Streep sopivat upeasti rooleihinsa.

    Lisää luettavaa