Stop motion -animaatioiden Coraline ja toinen todellisuus (2009) sekä ParaNorman (2012) takana oleva Laika-tuotantoyhtiö julkaisee nyt lasten ja lastenmielisten iloksi uuden nukkeanimaation Boksitrollit.
Juustingin kaupunki elää pelon vallassa, sillä öisin sen kaduilla vaeltaa pelottavia boksitrolleja, jotka kaappaavat lapsia mukaansa. Ne pukeutuvat pahvilaatikoihin ja maastoutuvat siten hyvin kadunvarsiin. Kaupunkiin onkin julistettu öinen ulkonaliikkumiskielto, ja ainoastaan niljaisen Siepon johtama taisteluyksiö partioi katuja.
Itse asiassa Sieppo käyttää boksitrollien pelkoa hyväkseen kiivetäkseen sosiaalisesti, sillä hän haluaa mukaan ryhmään, joka näennäisesti johtaa kaupunkia mutta käytännössä kokoontuu vain maistelemaan korkealaatuisia juustoja. Boksitrollitkaan eivät ole oikeasti niin vaarallisia kuin niiden pelosta hyötyvät antavat ymmärtää. Ne kyllä keräävät mukaansa ihmisten omaisuutta, mutta lähinnä poisheitettyä romua, jota ne voivat hyödyntää omissa mielikuvituksellisissa vempeleissään.
Siepon toimien ansiosta boksitrollien kanssa asuva ihmispoika Egu joutuu nousemaan maanpinnalle ja saa avukseen tai näkökulmasta riippuen riesakseen Winnie-tytön. Winnien isä johtaa kaupunkia, vaikka se ei voisi häntä vähempää kiinnostaa, eikä hänellä ole aikaa tai kiinnostusta tyttärensä jutuillekaan. Kapinoiva Winnie tunkee Egun seuraan ja sitä myötä tarinan todellisten pahisten tähtäimeen.
Tietokoneen avulla virtaviivaistettu nukkeanimaatio näyttää tietysti entiseen tapaan aivan upealta – itse asiassa hahmot ovat todennäköisesti Laika-yhtiön eläväisimmät tähän asti. Boksitrollien ongelmana on, että sen tarina ei kiehdo aikaisempien animaatiohelmien tapaan. Yksi isoimmista ongelmista on kunnollisen päähenkilön ja kasvutarinan puute.
Nimihahmot jäävät hahmottomaksi massaksi, vaikka niille on annettu yksilölliset ulkoasut ja nimet. Boksitrollien parissa kasvanut ja näiden vastentahtoiseksi pelastajaksi joutuva Egu puolestaan ei onnistu saamaan puolelleen. Hän myös joutuu jakamaan valokeilan lähinnä kiukuttelemalla kommunikoivan Winnie-tytön kanssa. Muutenkin elokuva on täynnä hahmoja, jotka ovat konseptitasolla hauskoja, mutta joista on vaikea pitää ja joihin on käytännössä mahdotonta samastua.
Animaatioefektien ja pelisuunnittelun puolelta ohjaajiksi siirtyneet Graham Annble ja Anthony Stacchi ovat selvästi lähteneet liikkeelle miettimällä mahdollisimman vinkeroita tapahtumapaikkoja ja hahmoja, ja vasta toissijaisesti ryhtyneet rakentamaan näiden varaan tapahtumia. Juonta olisi pitänyt terävöittää ja jättää pois turhat sivujuonteet kuten tapahtumakaupungin pakkomielle juustoon, jota ei lopulta mitenkään selitetä tai oikeasti kunnolla käytetä hyväksi huolimatta ilmiselvästä pahiksen heikkoudesta.
Elokuvasta esitetään meidän valkokankaillamme vain Annamari Metsävainion ohjaama suomenkielinen versio, joten alkuperäisversion ääniä kuten Elle Fanning, Ben Kingsley, Simon Pegg, Nick Frost ja Tracy Morgan joutuu odottamaan kotiteatterijulkaisuun asti.