Neljä ikääntyvää ystävätärtä kokoontuu säännöllisesti lukupiirin merkeissä. Vaikka se on virkistävä tauko arjessa ja tekosyy lipittää viiniä niitä näitä höpisten, se on samanlaista rutiinia kuin heidän muukin elämänsä.
Diane on jäänyt leskeksi ja ylihuolehtivaiset tyttäret haluaisivat äidin muuttavan heidän valvovan silmänsä alle kauas ystävistä. Carolin mies voisi yhtä hyvin olla kuollut, sen verran lässähtänyt vuosikymmenten liitto on. Sharon on elänyt vuosikymmeniä yksin aviomiehen jätettyä hänet. Vain plastiikkakirurgeja työllistävällä Vivianilla on aktiivinen seksielämä. Hänen ongelmansa on puolestaan kyvyttömyys kiintyä ja sitoutua.
Vivian kyllästyy ystäviensä ruikutukseen ja omalla valintavuorollaan tuo porukan luettavaksi Fifty Shades of Grey -teoksen. Siinä on elokuvan ensimmäinen ongelma. Kirja ilmestyi vuonna 2011 ja nyt naiset vasta tutustuvat ”kuulemma stimuloivaan” teokseen? Plus on vaikea miettiä millaista seksielämää kyseinen teos voisi piristää.
Se on kuitenkin vain pieni kupru. Isompi ongelma on siinä, että puhuessaan vanhempien ihmisten oikeudesta tunteisiin ja ihmissuhteisiin se on vaarallisen lähellä rajaa, jossa heistä tulee sen vuoksi naurettavia. Esimerkiksi I Feel Pretty kompuroi paikoin hieman samanlaisen teemansa kanssa.
Lisäksi käsikirjoitus on vähän löysä. Riittämättömyyden tunne ja mukautuminen ulkopuoliseen painostukseen ovat aiheita, joita olisi voinut käsitellä syvällisemminkin hauskuudesta tinkimättä. Nyt kuopista kiivetään halvoilla nauruilla ja ongelmat ratkeavat itsestään, kun elokuvan mitta tulee täyteen.
Lisäksi hieman ärsyttää se, että kun aiheeksi on otettu ikäihmisten oikeus aktiiviseen (seksi)elämään, edelleen ainut tavoiteltavan tuntuinen asia on perinteinen, jopa läheisriippuvainen pariliitto, jossa mies pelastaa naisen itsenäiseltä ja siksi turhalta elämältä. Siitä huolimatta Diane Keaton, Candice Bergen, Jane Fonda ja erityisesti Mary Steenburgen ovat sen verran kokeneita ja karismaattisia, että he pitävät huteraa hömppää kasassa pelkällä läsnäolollaan.