Hollywood rakastaa homomiehiä. Jokaisella romanttisen komedian naishahmolla on paras ystävä, joka on homo ja tuo elokuvaa pikkutuhmaa huumoria. Onneksi Hollywood on pikkuhiljaa alkanut huomata, että kyseessä on ongelmallinen ja syrjivä tapa edustaa suurta osaa yleisöstä.
Billy Eichner, joka on erittäin suosittu koomikko Yhdysvalloissa, haluaa muuttaa miten maailma näkee LGBTQ+ -yhteisön jäsenet. He eivät ole enää elokuvien sivuhahmoja tai naurun aiheita. Bros, Eichnerin ja Nicholas Stollerin hurmaava ja hauska komedia, antaa paitsi ajattelemisen aihetta myös naurattaa ihan aidosti.
Eichner itse esittää elokuvan päähahmoa, Bobbya. Bobbylla on suosittu podcast ja onpa työn alla myös ensimmäinen LGBTQ+ -museokin, mutta romantiikan saralla Bobby on ollut erityisen huono-onninen. Bobby tapaa Aaronin (Luke Macfarlane), joka ei aluksi vaikuta laisinkaan Bobbyn tyypiltä, tai Bobby ainakin pelkää ettei hän ole maskuliinisen Aaronin tyyppiä.
Lempi kuitenkin leiskuu, mutta Bobbyn täytyy ensin päästä omista epävarmuuksistaan eroon, jotta suhde voisi edetä. Suhdetta vaikeuttaa myös Aaronin vaikea asenne omaa seksuaalisuuttaan kohtaan. Bros käsittelee aiheita, jotka ovat lähes jokaiselle tuttuja. Vaikka katsoja olisikin täysin hetero, löytyy elokuvasta silti paljon samastuttavaa.
Aaronin sisäinen taistelu siitä uskaltaako hän olla täysin homo ja ulkona kaapista on hieman väsähtänyt, mutta Bobbyn sielunelämä on mielenkiintoisempaa. Bobby on vakuuttunut ettei Aaron voi nähdä häntä komeana tai olla seksuaalisesti kiinnostunut hänestä koska Bobby ei ole perinteinen lihaskimppu. Aaron yrittää vakuuttaa että Bobby on täydellinen juuri sellaisena kuin on, mutta Bobby ei kykene uskomaan tätä ja tämä epävarmuus uhkaa pilata koko suhteen.
Bros on myös harvinaisen seksipositiivinen. Jos Kaikkea hyvää, Leo Grande oli lämmin mutta lopulta heteronormeihin taipuva seksileffa, Bros on sen hervottomampi ja törkeämpi serkku. Seksi on elokuvassa luonnollinen, tärkeä osa suhteita. Irtosuhteet ja yhden illan jutut ovat vain osa tämän päivän deittailukulttuuria.
Brosia on myös mainostettu ensimmäisenä Hollywood-leffana, joka on täynnä LGBTQ+ -näyttelijöitä. Se toimii vallan mainiosti; erityisesti Bobbyn museon komitea on täynnä hurmaavia persoonia, mutta emme koskaan juuri opi heistä mitään. Bros sortuu tekemään esimerkiksi transhahmoista juurikin niitä hupaisia sivuhahmoja.
Onneksi Bros on aivan hulvaton komedia. Eichner on erittäin oiva pääosassa ja sivuroolit on myös roolitettu erinomaisesti. Eichnerin ja Stollerin käsikirjoitus on täynnä vitsejä, jotka toimivat ja tuntuvat ajankohtaisilta. Bros saa aidosti nauramaan ja hurraamaan, vaikka se ei ehkä koskaan olekaan ihan niin maailmaa mullistava kuin Stoller ja Eichner haluaisivat sen olevan.
Maria Lättilä