Epämiellyttävistä piirteistään huolimatta ehdottomasti tutustumisen arvoinen ajankuva maailmasta, joissa nuorilla on samanaikaisesti kaikkea ja ei mitään.
Sensaationhakuisen jenkkiohjaaja Larry Clarkin uusimman ohjaustyön ympärillä riittää skandaalia enemmänkin kuin vain poikaseksi asti. Toisen varsin voimakkaan nuorisokuvauksen American History X:n käsikirjoittajana tunnetuksi tullut David McKenna on vetänyt nimensä pois elokuvan krediiteistä ja syyttänyt Clarkia alkuperäisen tekstinsä vääntämisestä pelkäksi saastaksi. Clark ei puolestaan itsekään kiistä, etteikö olisi hylännyt McKennan käsikirjoitusta ”liian hollywoodilaisena” jo pohjanneensa elokuvansa suoraan tositapahtumiin.
Bullyn pohjana on Jim Schutzen kirja, joka puolestaan kertoo tositapahtumista 90-luvun alussa. Joukko floridalaisia slacker-nuoria murhasi tuolloin kaveripiirissään vaikuttaneen Bobby Kentin siksi, että tämä oli vain niin paskamainen tyyppi. Tätä ei elokuvakaan kaunistele, sillä Kent (Nick Stahl) kuvataan häiriintyneeksi kusipääksi, jonka henkinen ote yksinkertaisesta kaveristaan Martystä (roolissa erinomainen Brad Renfro) on julmasti tukahduttava ja alistava. Tapahtumat pääsevät vauhtiin, kun Marty löytää tyttöystävän, Lisan (Rachel Miner), jonka mielestä ainoa ratkaisu alistamisen kierteestä on Bobbyn täydellinen eliminointi hänen poikaystävänsä elämästä.
Bullyn tarina alkaa halpana sensationalismina mutta terävöityy tasaisesti loppua kohden. Tavoilleen uskollisina Clarkin nuoret naivat kuin kanit, sekoilevat huumeiden kanssa ja elävät yleisestikin ottaen totaalisen päämäärätöntä elämää. Leo Fitzpatrick (Kids) tuo tarinaan aitoa uhkaavuutta ja vain vaivoin kätkettyä väkivaltaa Bobbyn tappajaksi palkattuna kovanaamana. Ohjaaja Clark nähdään cameo-roolissa tämän isänä.
Clarkin ohjaustyö on viileän dokumentaarinen ja yleisilmeeltään luotaantyöntävän sleaze-henkinen. Se on epämiellyttävistä piirteistään huolimatta kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen ajankuva maailmasta, joissa nuorilla on samanaikaisesti kaikkea ja ei mitään. Ajatus siitä, että nuorten luonteva ratkaisumalli kusipäisestä kaverista eroonpääsemiseksi on tämän tapattaminen, tuntuu nykymaailmassa karmaisevan todelta.