Burning

GENRE , ENSI-ILTA 22.02.2019 TÄHDET

Hiukan itseään toistava kolmiodraama jättää tilaa tulkinnoille, mutta ei tempaise mukaansa vaikka yrittääkin äityä jännäriksi.

Kirjailijan urasta haaveileva, alakuloisen oloinen Jongsu (Ah-In Yoo) yrittää yksin pitää kotitaloaan pystyssä maaseudulla, kun hänen isänsä joutuu hankaluuksiin. Kaupungissa Jongsu törmää yllättäen huomionhakuiseen Haemiin (Jong-seo Jun), joka asui lapsuutensa samalla maaseudulla. He tapaavat muutamia kertoja, ja Haemi pyytää Jongsua kissavahdiksi Afrikan matkansa ajaksi. Ihastunut Jongsu suostuu heti.

Jongsun alakulo ja hämmennys syvenevät, kun Haemi palaa Afrikasta äveriään ja trendeistä perillä olevan Benin (Steven Yeun) kanssa. Kolmikko alkaa viettää aikaa yhdessä, ja Ben kertoo Jongsulle erikoisesta harrastuksestaan. Kun Haemi katoaa, Jongsu on varma, että kaiken takana on Ben.

Eteläkorealaisessa elokuvassa eivät onnen ja vaurauden lahjat jakaudu tasan. Erikoisen kolmiodraaman hahmoissa korostuvat suuret kontrastit: Jongsu on ehkä hieman vanhanaikainenkin, collegehousuissa viihtyvä kirjoittaja ja Ben itsevarma kaupunkilainen, jolla on loputtomasti vapaa-aikaa ja rahaa. Haemi muistuttaa huoletonta lasta, eikä hänen motiiveistaan ota selvää. Herää kysymys, miksi hän haluaa edelleen viettää aikaa Jongsun kanssa, vaikka on täysin selittämättä palannut matkaltaan Benin kainalossa.

Katsoja riutuu Jongsun puolesta, kun tämä yrittää urheasti viihtyä Haemin ja Benin seurassa. Hahmoja tekisi mieli läpsiä pitkin poskia: Jongsu ei saa suutaan auki, Haemi vaikuttaa huolettoman lisäksi tunteettomalta ja Ben liehuu salamyhkäisen viileänä ympäriinsä kalliine autoineen, teennäisen kiinnostuneena kaikesta.

Chang-dong Leen kuudes ohjaus perustuu Haruki Murakamin novelliin. Murakamin teksteille tyypillinen mielikuvituksella leikittely näkyy myös elokuvassa. Päähenkilö on hukassa sekä itsensä että ympäristönsä kanssa, ja välillä tuntuu, että kaikki kissaa myöten on unta.

Burning jättää rutkasti tilaa omille tulkinnoille, mutta etenee niin hitaasti, että katsoja joutuu jo puolivälin jälkeen muistelemaan, mitä aikaisemmin oikein tapahtui.