Kazuya Shiraishin historiallinen draama on kuin tuulahdus menneiltä ajoilta. Bushido yhdistelee perinnettä ja modernia otetta kertoessaan tarinan samurain kostosta ja kunniasta. Elokuvan nimi, kirjaimellisesti soturin tie, tarkoittaa samuroiden moraalisääntöjä, jotka korostavat muun muassa uskollisuutta, taistelutaitoja ja itsehillintää.
Samurai Kakunoshin Yanagida (Tsuyoshi Kusanagi) on joutunut menneisyydessään virheellisten syytösten kohteeksi, minkä vuoksi hän elää tyttärensä (Kaya Kiyohara) kanssa köyhyydestä kärsien. Elämään tuo jännitystä go, Kiinassa kehitetty kaksin pelattava lautapeli, joka on verrattavissa strategisessa vaativuudessaan shakkiin. Yanagida kohtaa vertaisensa pelaajan Genbei Yorozuyasta (Jun Kunimura), josta tulee samalla hänen ystävänsä. Kun Yanagidaa syytetään jälleen varkaudesta ja kyseessä ovat vieläpä Genbein rahat, on tullut aika kohdata vanha vihollinen menneisyydestä ja palauttaa oma kunnia.
Bushido on pieteetillä valmistettu kunnianosoitus samuraielokuville. Teknisesti laadukkaassa elokuvassa korostuvat erityisesti kaunis luonnonvalolla toteutettu kuvaus, yksityiskohtia pursuava äänimaailma ja musiikki, joka luo kiinnostavan sillan entisajan ja nykyisyyden välille.
On ihailtava kulttuuripanostus tuoda Suomen elokuvateattereihin uutta japanilaista elokuvaa. Tästä on kiittäminen kotimaista TabiCine-yhtiötä, joka tahtoo lisätä japanilaisen viihteen näkyvyyttä Suomessa. Sen edellinen ensi-iltaelokuva Cloud (2024) käsitteli trokausta ja netin vihapuheiden eskaloitumista tosielämän väkivallaksi, Vuokraperheet (2023) taas yksinäisyyden taltuttamiseksi kehitettyä perheenjäsenten vuokrausbisnestä. Bushido edustaa jälleen erilaista genreä, mikä on myös yksi TabiCinen tavoitteista.
Ohjaaja Kazuya Shiraishin uran viidennentoista elokuvan tarina noudattaa traditionaalista linjaa ja juonen käänteet ovat siten helposti ennakoitavissa. Mukana on kuitenkin yllättävää pehmeyttä ja rauhaa. Elokuvassa nähdään odotetusti pari näyttävää miekkailukohtausta, mutta kiinnostavimmat kamppailut käydään lautapelin äärellä, mistä syntyy virkistävän erilainen tulokulma. Näyttelijät tekevät kautta linjan hienot roolisuoritukset.
Elokuvan loppukohtaus sortuu harmillisesti tunteiluun, ja vaikka arvostus lajityyppiä kohtaan välittyy vaivatta, jää Bushidosta puuttumaan omaperäisyyden säväys, joka kohottaisi elokuvan mestariluokkaan.
Hannele Virsu
Bushido -elokuvan traileri
