Clouds of Sils Maria

/ / GENRE ENSI-ILTA 05.09.2014 TÄHDET

Ikääntyvä filmitähti Maria Enders (Juliette Binoche) on matkalla Sils Mariaan, jossa hänen on tarkoitus vastaanottaa palkinto vanhan ystävänsä Wilhelm Melchiorin nimissä, kun hän assistenttinsa (Kristen Stewart poikatyttömoodissa) ylipuhumana suostuu vastahakoisesti tapaamaan ohjaajan, joka haluaa tehdä uuden version näytelmästä, joka teki Endersistä kuuluisan 20 vuotta aikaisemmin.

Siihen liittyy tietysti koukku: nuoren ja manipuloivan Sigridin rooli on menossa skandaaleista ja Hollywood-hiteistä tunnetulle tähtöselle (Chloë Grace Moretz), kun taas Endersin on tarkoitus näytellä häneen rakastuvaa huomattavasti vanhempaa Helenaa. Ei ole yllätys, että Endersille on odotettua vaikeampaa katsoa jonkun muun astuvan rooliin, jota hän on pitänyt omanaan.

Olivier Assayas pitää odotusten uhmaamisesta – onhan kyseessä ohjaaja, joka teki elegantin aikalaisdraamansa perään neo noir -jännärin 3D-animepornosta. Clouds of Sils Maria ei ole poikkeus. Juuri kun katsoja on asettumassa tuttuun mutta kiinnostavaan näyttelijättärien keskinäiseen kilpailuun, jota Joseph L. Mankiewicz käsitteli ikimuistettavasti mestariteoksessaan Kaikki Eevasta, Assayas alkaa puhua säästä. Kirjaimellisesti.

Maloja-käärme on Engadin-laakson alkusyksyn harvinainen luonnonilmiö. Kun Italian järviltä nouseva kostea ilma muuttuu Maloja-solassa pilveksi, se venyy ja laajenee ja nimensä mukaista matelijaa muistuttaen luikertelee laaksoon. Suurimman osan elokuvan kestosta odotamme edes vilahdusta kyseisestä sääilmiöstä, mutta Maloja-käärme on myös Wilhelm Melchiorin kirjoittaman, tuhoisan intohimoisesta suhteesta kertovan näytelmän nimi. Siihen viitataan elokuvassa toistuvasti, ja se peilautuu ihmisten välisiin suhteisiin.

Elokuvan suurin yllätys on, että se ei oikeastaan pyöri Marian ja hänen nuoren korvikkeensa ympärillä. Chloë Grace Moretz on herkullisen pisteliäs ja tekee hyvää työtä jokaisen paparazzin märkänä unena, mutta hänen Jo-Ann Ellisinsä on parhaimmillaankin sivurooli. Assayasia kiinnostaa erityisesti Marian ja tämän Val-assistantin välinen suhde.

Stewartin ja Binochen välillä on hienoa kemiaa, ja he tekevät voimistuvasti yksipuolisesta läheisriippuvuudesta uskottavaa ja jopa koskettavaa. Vaikka heidän suhteensa ei etenekään seksuaaliseksi asti, sen epätasapainoinen dynamiikka heijastaa jatkuvasti läsnäolevaa näytelmää. Esillä ovat tukahtumaisillaan oleva, pakenemisesta haaveileva tyttö ja vanhempi, yhä kontrolloivampi nainen, joka muuttuu jatkuvasti mustasukkaisemmaksi ajasta, jota ei vietetä hänen kanssaan.

Clouds of Sils Maria sai ensi-iltansa Cannesissa ansaitusti positiivisten arvioiden saattelemana. Se todistaa – jälleen kerran – että Kristen Stewart osaa näytellä, ja Sils Marian vuoristomaisemat tuovat mieleen Peter Weirin unenomaisen elokuvan Huviretki hirttopaikalle. Etenkin Assayasin elokuvaksi se on myös oikein viihdyttävä. Valitettavasti sillä ei ole mitään erityisen kiinnostavaa sanottavaa eikä se saa kaikkia langanpäitään solmittua.

Avoin lopetus ei aina ole huono asia eikä kukaan voi syyttää Assayasia kunnianhimon puutteesta, mutta on nopeasti selvää, että yrittämällä liittää yhteen liian monia teemoja hän hukkaa mahdollisuuden johonkin todella mahtavaan. Lopulta Clouds of Sils Maria tuntuu kiusoittelulta, joka lupaa enemmän kuin pystyy antamaan.


Aiheeseen liittyvät elokuvat