Mike Milo on entinen rodeotähti, joka aktiiviuransa jälkeen on työskennellyt lähinnä hevosten kasvattajana. Hänen entinen pomonsa pyytää Miloa hakemaan 13-vuotiaan poikansa Teksasiin. Rafo asuu välinpitämättömän äitinsä luona Meksikossa, eikä tehtävä ole muutenkaan ihan yksinkertainen. Milo lähtee etsimään poikaa, joka elää kukkotappeluiden ja päihteiden keskellä.
Näistä lähtökohdista alkaa 91-vuotiaan Clint Eastwoodin viimeisin elokuva Cry Macho, jota on yritetty tuoda valkokankaille jo yli 30 vuotta. Alun perin Eastwoodille tarjottiin roolia elokuvasta jo vuonna 1988. Myöhemmin rooliin kiinnitettiin useita nimekkäitä näyttelijöitä, mutta viimeistään kuvausten alkaessa projekti aina hyytyi. Edellisen kerran Arnold Schwarzeneggerin oli tarkoitus tarttua rooliin, mutta kuvernöörin virka ja avioero estivät suunnitelmat.
Eastwood tarttui intohimoprojektiinsa viimein – mutta liian myöhään. Ohjauksen puolesta elokuvasta ei ole pahaa sanottavaa: Eastwood tietää mitä tekee ja ohjaa varmalla otteella. Musiikki istuu elokuvaan hienosti ja siinä on muutamia hyvin tyylikkäitä kuvia. Cry Machon heikkous on hieman pökkelömäinen käsikirjoitus sekä sen näyttelijävalinnat.
Pääroolissa nähtävä Eastwood on rooliin vähintään kaksikymmentä vuotta liian vanha. Niin karismaattinen kuin ikoni onkin, on vaikea kuvitella parin puolta nuoremman naisen käyvän kuumana Milon hahmoon. Elokuvassa on myös muita kohtia, jotka eivät istu roolitetun näyttelijän hahmolle. Varsinainen rakkaustarina on kyllä uskottava, ja se muun muassa tuokin puolessa välissä Cry Machoon kaivattua lämpöä. Jos elokuva tuntui menevän jonkinlaisella autopilotilla ensimmäisen tunnin ajan, Milon persoona saa myöhemmin sävyjä ja alkaa koskettaa.
Elokuvassa kukaan ei varsinaisesti häikäise roolissaan. Merkittävin rooli Eastwoodin ohella on lapsinäyttelijä Eduardo Minettillä, joka ei tunnu alkuunkaan oikealta valinnalta rooliin.
Elokuva perustuu N. Richard Nashin samannimiseen romaaniin, jonka oli alun perin tarkoitus olla käsikirjoitus. Elokuvastudiot eivät kuitenkaan tarttuneet siihen. Ennen kuolemaansa Nash myi käsikirjoituksen, jota Gran Torinosta ja The Mulesta tuttu Nick Schenk kirjoitti hieman uudelleen.
Cry Macho on sympaattinen elokuva, joka toimii Eastwoodin uran ja elämän jälkipuoliskon rauhoittajana. Siinä on nähtävissä sitä vanhaa kunnon western-legendaa, josta Eastwood tuli tunnetuksi, mutta ikä on tuonut ymmärrystä ja viisautta. Kokonaisuus kuitenkin jää kädenlämpöiseksi, vaikka Eastwoodin keskivertoelokuvakin on parempi kuin monien muiden.
Siinä on samoja elementtejä kuin ohjaajansa mainiossa Täydellisessä maailmassa, mutta Cry Machosta tuntuu aika ajaneen ohi.
Jesse Raatikainen