Abivuottaan opiskeleva Henna (Suvi-Tuuli Teerinkoski) odottaa Pudasjärven kaamoksessa pääsevänsä ylioppilakirjoitusten jälkeen viimein suureen maailmaan kokeilemaan siipiään. Ystäviensä (Jutta Myllykoski, Sonja Sippala) lahjakkaaksi ja musikaaliseksi hehkuttaman Hennan arki saa kuitenkin haasteita Siljan (Linda Manelius) muuttaessa naapuriin ja hurmatessa kaveripiirin puolelleen. Mustasukkainen ja epävarma
Henna alkaa stalkata eloisaa, musikaalista, kaunista Siljaa somessa ja tosielämässä kateuden kirjaimellisesti sokaistessa hänet.
Maria Veijalainen debytoi ohjaajana kokopitkän elokuvan parissa, ja lopputulos on poukkoilevan epätasainen mutta sympaattinen. Elokuva ei oikein tiedä mihin keskittyisi ja yrittää keskittyä vähän kaikkeen Hennan elämään kuuluvaan yhtenä pintapuolisesti kuvattuna sekasortona. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleilu on malttamatonta odotusta tulevasta ja pikkukaupungin tuskailua, johon monet nuoret todennäköisesti voivat
samaistua, mutta epätasainen ilmaisu hankaloittaa sitä.
Vähän alan kokemusta omaavat nuoret näyttelijät ovat rooleissaan pääsääntöisesti luontevia ja uskottavia. Kärttyisä ja sanavalmis Henna on alusta saakka keskivertoteinin perikuva, ja hänen kaveripiirinsä on karu kuvaus koulumaailman suosion valtataistelusta.
Näyttelijät onnistuvat tuomaan hahmojensa ärsyttävyyden aidosti esiin, ja heidän pohjoissuomalainen murteensa tulee kuin luonnostaan eikä teennäisesti kuten suomalaisissa elokuvissa usein. Murre tuo elokuvaan todellisuuden tuntua, eloisuutta ja komiikkaa esimerkiksi ”nää näät” -sanailujen myötä. Epäluonnollisen oloista dialogia ja sutkauksia kuitenkin viljellään rutkasti, kuten myös kankeita kohtauksia ja juonenkäänteitä.
Ajoittain tilanteiden ja henkilöhahmojen kärjistäminen aiheuttaa komiikan sijaan myötähäpeää, kuten bileissä tyttöjen toisiaan rumaksi haukkuessa syntyvä, teennäisen oloinen ”kissatappelu”.
Visuaalisesti Diva of Finland on kuulas, talvisen kylmä ja välillä synkkä mutta ajoittain kaoottinen heiluvien kameraotosten myötä. Elokuvan musiikkimaailmakin on levoton kuin teinin mieli, se ei malta rauhoittua hetkeksikään. Yliampuvaksi Idols-parodiaksi tehty Diva of Finland –
laulukilpailu jää sopivasti taustatekijäksi eikä ole keskiössä kuten laulukilpailu toisessa todella samankaltaisessa elokuvassa Teen Spirit. Päähenkilöt haistattavat kaikelle, eikä elokuva mene alkuunkaan siihen suuntaan kuin voisi luulla teinien nähdessä kilpailun mainoksen ensimmäistä kertaa.
Diva of Finland on levoton, arkinen kuvaus keskivertoteinin elämästä. On kaikkea stereotyyppisen teinin elämään kuuluvaa kuten somepäivittämistä, bilettämistä, juomista, ihmissuhdesäätöä, mielialavaihtelua, tulevaisuuden pohdintaa ja kiusaamista. Elokuva ei pyri moralisoimaan, vaan näyttää teinin elämää kaikessa kaoottisuudessaan, vaikka elokuvan kateus ei kannata -tyylinen opetus tuleekin selkeästi ilmi. Diva of Finland tuskin
uppoaa kohdeyleisönsä ulkopuolelle muuten kuin nostalgisena kauhumatkana omaan teini-ikään.