Dogborn

Kolkko rikosjännäri kertoo maahanmuuttajakaksosista, jotka päätyvät tekemään todellista paskaduunia. (Ikäraja K-16)

11.5.2023 07:38
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 12.05.2023

Ruotsalaisen Isabella Carbonellin Dogborn on ulkoasultaan kuin Nicolas Winding Refnin tummanpuhuvat, paikoitellen kirkkailla neonvaloilla valaistut rikoselokuvat. Carbonelli tuo synkällä tarinallaan esille eurooppalaisia kipukohtia maahanmuuttajien ja ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten ja lasten elämästä. Elokuva on kohtalaisen rankkaa katsottavaa, vaikkei se lyhyen mittansa (84 minuuttia) takia pysty sukeltamaan tarpeeksi syvälle teemoihinsa.

Liettulaiset kaksoset (räppäri Silvana Imam ja Philip Oros) elävät Ruotsin kaduilla vailla työtä, rahaa tai kotia. Veli ei ole puhunut sanaakaan sitten Syyrian ja sisko on väkivaltaan taipuvainen aikapommi valmiina räjähtämään tilanteessa kuin tilanteessa. Veli lukkiutuu täysin kriisitilanteissa, niinpä siskon on pitänyt hoitaa tiukat paikat nyrkeillään. Tulevaisuus ei näytä ihan hirveän ruusuiselta.

Syvästi traumatisoitunut kaksikko saa puhelun sukulaiseltaan Petriltä (Lukas Malunauskas). Ehkä heitä onnistaa vihdoin ja viimein? Kaksoset matkaavat baariin, jossa he tapaavat rikkaan näköisen kantaruotsalaisen Yannin (Henrik Norlén), joka tarjoaa heille työtä, joka ei sovi aivan kaikille sen luonteen vuoksi. Epätoivoiset kaksoset ottavat työn vastaan, vaikka pitäisihän sitä tietää, ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.

Sisarukset joutuvat kuljettamaan prostituutioon pakotettuja nuoria naisia pakettiautolla. Kokemus ottaa koville, ja etenkin siskon moraalikäsitys joutuu koetukselle. Onko kaikki työ oikeasti rahan arvoista ja miten arvotetaan toinen ihminen? Vaikeita kysymyksiä etenkin ahdingossa eläville ihmisille.

Seuraava työvuoro on vielä edellistä pahempi. Kaksoset kuskaavat kahta alaikäistä kiinalaissiskosta (Emma Lu ja Mia Liu) rikkaiden ja etuoikeutettujen ruotsalaismiesten luokse. Veli menee aivan lukkoon ja myös sisko alkaa oireilla väkivaltaisesti. Siskon suojeluvaisto kuitenkin herää, joten pian on valintojen aika. Syöttääkö lapset susille vai tehdäkö kerrankin hyvä teko?

Sisko tekee lopulta päätöksen. Se ei jää tietenkään huomaamatta, eivätkä asiat tuppaa hoitumaan aina parhaimmin päin. Syntyy melkoinen kujanjuoksu, kun siskon pitää sovitella asiat kuntoon.

Carbonellin käsikirjoitus on muuten hyvän elokuvan heikoin elementti. Katsoja ei ehdi tutustua mielenkiintoisiin hahmoihin vajaassa puolessatoista tunnissa. Kaksosiin jää ikävän etäinen tunneside. Sivulauseissa vihjaillaan heidän menneisyydellään, mutta mitään ei varsinaisesti kerrota. Hahmot tulevat ja menevät, asioita tapahtuu ja sitten elokuva onkin jo päättynyt. Tapahtumat ovat niin kylmääviä, että olisi tämä ansainnut hieman lihaa ympärilleen.

Dogbornilla olisi ollut hyvä tilaisuus lunastaa paikka eurooppalaisten rikoselokuvien kärkikahinoista, mutta ikävän paljon on jäänyt hyvien ideoiden tasolle. Ei tämä ole missään nimessä huono elokuva, mutta ei myöskään mikään mestariteos. Maja Dennhagin upea kuvaus pelastaa paljon, mutta kun tarina ei vain jaksa nousta siivilleen, niin minkäpäs siinä sitten teet.

Niko Ikonen

Dogborn -elokuvan traileri

Lisää luettavaa