Elli on pieni orpo tyttö, joka elää kesyjen näätäystäviensä kanssa keskiaikaisen kylän kujilla varastellen ruokaa itselleen ja kumppaneilleen. Hän on niin hyvä ja salavihkainen, että pahamaineista rosvoa erityisesti metsästävä vartija Isoparta pitää syyllistä aaveena.
Elli ystävineen saa tilaisuuden syödä vatsansa täyteen, kun valtakunnan kruununprinssi Richard tulee täysi-ikäiseksi, ja hänet on tarkoitus kruunata suurten kekkereiden kera. Niinpä hän kuokkii itsensä sisälle linnaan ja päätyy todistamaan, kuinka vallasta luopumiseen vastahakoisesti suhtautuva sijaishallitsija aikoo myrkyttää prinssin.
Tietämättään Elli on toimillaan vaikuttanut siihen, että myrkky aiheuttaakin prinssissä vain hyvin erikoisen muodomuutoksen. Takaa-ajajilta suojautuakseen Elli naamioituu prinsessaksi ja lähtee uusien tuttavuuksien kanssa etsimään ratkaisua prinssin ongelmaan velhottaren asuttamasta kirotusta metsästä.
Kyseessä on siis melko geneerinen, monilta osa-alueiltaan tuttua huttua oleva fantasiaseikkailu.
Ellin seikkailut on ranskalaista tuotantoa, joten Disney/Pixar-tasoista animaatiota tai kerrontaa on turha odottaa. On silti kehuttava, että eurooppalaiseksi tuotannoksi kyseessä on harvinaisen näyttävä tapaus, vaikka ei yksityiskohdiltaan isompien studioiden tasolle yllä. Myös tarinankuljetuksen hiomattomuus toimii tällä kertaa edukseen.
Ensinnäkin hahmogalleria ja yksittäisten hahmojen ulkoasu on mukavan erikoista, itse asiassa monista tulee mieleen Asterix-sarjakuvien sivuhahmoja. Lisäksi poukkoilevan seikkailun etenemisessä on mukavaa ”mitä vain voi tapahtua” -arvaamattomuutta, joka pitää hieman hienostuneempiin amerikkalaistuotantoihin tottuneen katsojan mukavasti varpaillaan.
Samalla hiomattomuus vaikuttaa myös siihen, että lopullinen kohderyhmä on hieman hakusessa. Suomessa elokuvan ikäraja on 7, mikä tarkoittaa, että vanhempien seurassa teatteriin pääsee jo nelivuotiaskin. Vanhemmille varoituksen sanana, että päähenkilön pörröisistä ystävistä ja hupaisasta kohelluksesta huolimatta mukana on myös pelottavia hahmoja, uhkaavaa äänimaailmaa ja sotaisaa kuvastoa.
Jouni Vikman