Denzel Washingtonin esittämä Robert McCall on entinen Yhdysvaltain armeijan tiedustelujärjestön huippuagentti. Hän on jättänyt ne hommat ja häipynyt tutkan alle, mutta hän käyttää taitojaan tasatakseen puntteja tavallisten, hyvien ihmisten ja näitä uhkaavien tahojen välillä – siitä hänen koodinimensä.
Tarkennukseksi vielä, että punttien tasaaminen tarkoittaa ilkeiden tyyppien silmitöntä mutta kylmäveristä teurastamista mahdollisimman sadistisesti mutta tehokkaasti. Ollaan siis melko kaukana elokuvat inspiroineesta kasarisarjasta Kutsukaa McCall, jossa karismaattinen Edward Woodward pitkälti puhui pahikset pyörryksiin.
Tämä kannattaa kertoa tässä vaiheessa, koska nimiosan esittäjä Washington tai kukaan muukaan ei sitä sano missään vaiheessa Richard Wenkin käsikirjoittamassa ja Antoine Fuquan ohjaamassa Equalizer 3:ssa. Kyseessä on Washingtonin ja Fuquan viides yhteinen elokuva. Yhteistyö alkoi vuoden 2001 Training Daylla ja sisältää myös Equalizer 3:n edelliset osat – se viides on vuoden 2016 toimintalänkkäri The Magnificent Seven.
Kaksikko selvästi pitää Equalizeria merkittävänä franchisena ja olettaa yleisön tuntevan hahmon ja muistavan edelliset osat kuin eilisen. Vuonna 2014 ilmestyneen The Equalizer – Oikeuden puolustaja -avausosan näki kuitenkin teatterissa vain reilut 23 000 suomalaista, vuoden 2018 jatko-osan The Equalizer 2 vain puolet siitä. Pieni pohjustus olisi siis ehkä ollut paikallaan. Itse olen nähnyt kummatkin edelliset elokuva ja silti jouduin pinnistelemään.
Equalizer 3 nimittäin sisältää kaksi linkkiä menneisyyteen, jos ei lasketa hyvin lyhyttä, aikaisemmasta elokuvasta nostettua takaumaväläystä. Oleellisin on McCallin rikosmysteeriin mukaan vetämä agentti Collins, jota esittää Dakota Fanning. Lisäksi lopussa esitellään hahmo, jonka McCall on tavannut kakkoselokuvan aikana, ja joka on aasinsilta kolmososan alun teurastukselle. Pinnistelin yrittäessäni muistaa, onko kumpikaan hahmoista sellainen, joka olisi aikaisemmissa elokuvissa ollut jonkinlainen juoniaihio. Muiden ajan ja vaivan säästämiseksi: ei ole.
Edellä mainitun teurastuksen jälkimainingeissa McCall päätyy toipumaan pieneen ja idylliseen italialaiseen rantakaupunkiin. Mutta tuskin hän on ehtinyt ihastua sen ihmisiin ja kauneuteen, kun hän havaitsee paratiisissa luikertelevan käärmeen: paikallisia kiristävän ja muutenkin terrorisoivan rikollisjengin. Huokaus, pitääkö taas alkaa aiheuttaa verisiä avomurtumia ja iskeä teräviä esineitä silmäkuoppien läpi?
Equalizer 3 – The Final Chapter on uskomattoman hupsu, paikoin jopa tahattomasti huvittava tapaus. Periaatteessa Fuquan ja Washingtonin McCall olisi kiinnostava hahmo: rauhan mies, jolta karkaa totaalisesti mopo käsistä, kun näköpiiriin osuu paha ihminen. Moisen tutkailusta ei kuitenkaan olla kiinnostuneita, sillä tärkeintä hyviksen toimintatavoissa on, että kamera voi niiden aikana ja jälkeen suorastaan nuolla verisiä yksityiskohtia. Equalizer 3 on paikoin niin lähellä slasherkauhua kuin toimintajännitykselle vain on mahdollista.
Siihen sopivasti pahikset ovat vain askeleen päässä Kirottu-versumin demoniriivaajista, joilla ei ole mitään muuta motivaatiota kuin että he ovat pahoja. Silti heidän ylilyödyt puuhailunsa (hävettää edelleenkin nauraminen kohtauksessa, jossa pääpahis häätää ihmisiä hotelliksi haluamastaan talosta) ovat kiinnostavampia kuin hyvien paikallisten, jotka tuntuvat viattomilta luonnonlapsilta, jotkut suorastaan pyhimyksiltä. Taustalla tapahtuva etsivätoiminta on lähinnä asioiden tietämistä, koska faktoja vain putoaa syliin.
Jouni Vikman