Vuoden 1980 verisen kauhuklassikon monotoninen uusintaversio mässäilee murhilla mutta ei kykene kehittämään uusiksi mietittyyn tarinaansa juuri minkäänlaisia jännitteitä.
Onnistuttuaan mainiosti legendaarisen Teksasin moottorisahamurhien vuoden 2003 uusintaversiossa Marcus Nispel sai tilaisuuden yrittää myös toisen kauhuklassikon päivitystä. Ärsyttäviä nuoria liukuhihnalta teurastava Friday the 13th jää kuitenkin selkeästi pettymykseksi.
Pitkäksi venyneen Friday the 13th -sarjan neljää ensimmäistä osaa yhdistelevä teos osoittaa kiusallisen selvästi sen, etteivät sarjan alkuperäisetkään elokuvat toimineet niinkään elokuvallisilla arvoilla kuin shokkiefekteillään, jotka olivat 1980-luvun alussa jotakin aivan ennennäkemätöntä. Tehosteiden sittemmin tapahtunut arkipäiväistyminen tekee uusintaversiosta yhdentekevän. Vaikutelmaa korostavat tappojen liukuhihnamainen monotonisuus ja yllätysten puute.
Vuoden 1980 originaalin tapahtumapaikan Crystal Laken lähistöllä liikkuvia nuoria kiinnostavat vain huumeet ja seksi, eivätkä he siksi ole henkilöhahmoina riittävän kiinnostavia pitääkseen jännitystä yllä. Katsoja toivookin näiden ärsykkeiden pikaista, veristä kuolemaa. Mutta vaikka kuolemia myös tulee, vain pari niistä on riittävän kekseliäitä tuntuakseen todella palkitsevilta.
Elokuvan huumori on vinkeää ja monin paikoin tuntuu siltä, että se toimii paremmin komediana kuin kauhuelokuvana.