Parin vuoden takainen Godzilla: King of Monsters oli monelle pettymys. Se nosti huonosti kirjoitetut ihmishahmot etusijalle eikä antanut tarpeeksi tilaa varsinaisille titaaneille eli Godzillalle vihollisineen. Elokuva sai kuitenkin edistettyä Monsterverse-franchisen tarinaa siihen pisteeseen, että jo pitkään odotettu ja pohjustettu kamppailu itse King Kongia vastaan häämötti hyvinkin lähellä.
Nyt se sitten on käsillämme, ja tuomani uutiset ovat iloisia. Elokuva on aivan hervottoman hauskaa, toimivaa ja viihdyttävää katseltavaa.
Onko parempaa tunnetta kuin elokuvateatterin pimeä sali, jonka valtavat kaiutinelementit jytäävät niin kovaa, että korvat ovat täyttyvät hellistä mutta vaikuttavista bassoäänistä. No ei ole, ei ainakaan, jos katsotaan ison budjetin popcornpätkää. Godzilla vs. Kong on häpeilemättä juuri sellainen.
Elokuvassa jätetään ihmiset sivulle ja annetaan titaanien rymistellä. Se on kaunista katseltavaa, ja elokuvaa tapittaessa onkin suorastaan mahdotonta olla hymyilemättä. Kaksi valtavaa mutta sympaattista tietokoneörkkiä mättämässä toisiaan ja tuhoamassa kaupunkeja, kokonaisia laivastoja ja kaikennäköisiä teknologian ihmeitä. Mitä muuta voi elokuvalta pyytää?
No, normaalisti varmasti moniakin asioita, kuten klemmaria paksumpaa juonta, henkilöhahmojen rakentamista taikka hyvää käsikirjoittamista. Mutta nyt puhutaan kuitenkin elokuvasta, jonka premissi on kahden jumalattoman kokoisen legendaarisen tietokoneanimoidun titaanin taisto. Kuka kaipaa mitään edellä mainituista, kun elokuva kuitenkin kulkee, viihdyttää, näyttää ja kuulostaa niin hyvältä, että herättää sisäisen lapsen katsojassa henkiin.
Jos niistä henkilöhahmoista sattuu jostain syystä välittämään, niin aiemmasta elokuvasta tutut säheltäjät, kuten Millie Bobby Brown ja Kyle Chandler, ovat yhä roikkumassa mukana. Tällä kertaa mukaan on saatu myös foliohattupäinen salaliittoteorioitsija, gorillaa puhuva tyttö ja geneerinen suuryhtiötä johtava pahishahmo, joka haluaa toksisen maskuliinisesti olla kaikista kovin alfaeläin.
Brownin ja salaliittoteoriamiehen tarinalla ei kuitenkaan ole varsinaista virkaa, vaan he ovat mukana vain esitelläkseen elokuvan loppupuoliskolla jotain, mitä japanilaisen Gojira-elokuvasarjan tuntevat osasivat varmasti odottaa, eikä nyt ole puhe siitä kovakuoriaisesta.
Kaikessa juustoisuudessaan Godzilla vs. Kong on yksinkertaisesti parasta suurelokuvaa, mitä valkokankaalla on reiluun vuoteen voinut nähdä. Se on anteeksiantamattoman pöljä ja äänekäs mutta samalla niin kutsuva ja rakkaudella tehty.
Parasta. Länsimaista. Kaijuilua. Ikinä.
Niklas Tirkkonen