Sitä odottaa aina pahinta, kun STX Entertainment -tuotantoyhtiön logo näkyy ensimmäisenä valkokankaalla. Studion bravuureihin kuuluvat muun muassa sellaiset rainat kuin Adrift (2018), The Circle (2017) ja Countdown (2019). Etenkin studion toimintaelokuvista tulevat mieleen menneet ajat ja 1980- ja 90-lukujen hömppätykittelyt. On STX:llä tietenkin myös muutamia päteviä hittejäkin.
Greenland on Angel Has Fallenin (2019) ohjanneen Ric Roman Waugh’n katastrofielokuva, jota tähdittää kukas muukaan kuin Gerard Butler. Melko yllätyksettömän käsikirjoituksen on rustannut Chris Sparling. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo sanoa, että kyseessä on aivan varmasti vuoden parhaimpia trillereitä, kiitos koronaviruksen.
John Garrity (Butler) on vaimostaan Allisonista (Morena Baccarin) ja pojastaan Nathanista (Roger Dale Floyd) vieraantunut rakennusmestari, joka saa yllättäen presidentillisen käskyn ottaa hatkat kaikesta, napata perhe mukaan ja ottaa nokka kohti läheistä sotilastukikohtaa. Maata nimittäin uhkaa Clark-niminen komeetta.
Media toitottaa vielä komeetan vaarattomuutta, mutta kesken Nathanin synttärikutsujen Clarkin palanen mossahtaa Yhdysvaltoihin, vaikka sen piti osua harmittomasti keskelle merta. Garrity tajuaa lopulta ottaa hätäviestin vakavasti, ja suuntaa kohti tukikohtaa, josta lähtee lento salaiseen määränpäähän – tai siis Grönlantiin, johon elokuvan nimikin jo viittaa.
Ylipitkäksi venytetyn elokuvan suurin kompastuskivi on itse katastrofin kuvaus. Perheen pahimmat vastustajat ovat muut ihmiset, eikä niinkään maapalloa uhkaava komeetta. Clark tuntuu heittävän palasiaan kohti maapalloa vain silloin, kun elokuvassa on jonkinlainen suvantokohta. Ikään kuin ohjaaja Waugh olisi aina silloin muistanut, että ”ai niin, tämähän oli katastrofielokuva eikä pako-, kidnappaus- ja toimintatrilleri”.
Tietokone-efektit ovat suurelta osin komeaa katsottavaa. Maailma palaa melko uskottavan oloisesti ja kaupungit on mallinnettu hienosti. Paikoittain elokuvasta paistavat kuitenkin hieman halvemmat efektit läpi, mutta se taitaa olla jokaisen tehosteleffan kirous nykyään. Ärsyttävä oranssi filtteri peittää onneksi pahimmat lapsukset näkyvistä.
Greenland on hyvin tasapaksu ja yllätyksetön katastrofielokuva. Pientä lisämaustetta siihen olisi kaivannut, sillä Clark-komeetta ei oikeastaan tunnu minkäänlaiselta uhkalta ennen finaalia. Elokuvaa olisi voinut tiivistää ja poistaa muutaman tarpeettoman sivujuonen, jotta jännitys olisi pysynyt kasassa. Nyt se haahuilee aivan tarpeettoman paljon. Matka paikasta A paikkaan B ei aina tarvitse kymmentä eri levähdystaukoa.
Koska koronatilanne on mitä on, voi myös olla, että Greenland on loppuvuoden ainokainen toiminnallisempi teatterielokuva (katsomme kohti teitä, Tenet, Wonder Woman ja James Bond). Elokuva kannattaa kuitenkin mennä katsomaan ihan vain sen takia, että sen voi nähdä isolta kankaalta. Greenlandissa on myös hauska torilla tavataan -hetki, mutta pidetään se salaisuutena. Kohti toria siis – turvavälejä ja hygieniaa noudattaen!