Håkan Bråkan aloitti taivalluksensa Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Lasse-kirjojen ja niistä tehtyjen elokuvien sivuhenkilönä. Lassen kasvettua seurusteluikään valokeilaan on noussut hänen kuriton pikkuveljensä Håkan. Håkanin tempauksista kertovia monia kirjoja ei ilmeisesti ole ilmestynyt suomeksi, mutta hahmon elokuvia on nähty meilläkin.
Håkan Bråkan 2 jatkaa aikaisempien Lasse- ja Håkan-elokuvien tarinaa, mutta toimii aivan hyvin itsenäisenäkin perhe-elokuvana. Se ei vaadi oikeastaan mitään tietoutta aikaisemmin tapahtuneesta, sillä tieten tahtoen ja tahtomattaan kaaosta aiheuttavan Håkanin sekä hänen perheensä ja ystäviensä status quo pohjustetaan hyvin.
Håkanin ystäviä tuskastuttaa pojan taipumus manipuloida leikkejä oman mielensä mukaan ja vanhemmat toivoisivat lemmikkiä kinuavalta jälkikasvultaan enemmän vastuullisuutta. Sitä osoittaakseen Håkan lähtee ystäviensä mukaan partioleirille, jonne isä ja äitikin päätyvät valvojiksi.
Kovin paljon partiotoimintaa elokuvaan ei mahdu, sillä hyvin pian Håkan havaitsee leirin työntekijöiden joukossa hänelle entuudestaan tuttuja rosvoja. Lasten käsiin putoaa myös aarrekartta, jota pitäisi seurata, jos aikuiset eivät olisi niin uppiniskaisen tyhmiä ja kaverit arvostaisivat sankarimme tempauksia. Paljon aikaa käytetään myös sivujuoneen, jossa Håkanin vanhemmat käyttävät paljon aikaa ja vaivaa päästäkseen eroon kannettavastaan, jotta yhden leiriläisen poliisi-isä ei saisi selville salaisuutta luvatta ladatuista elokuvista.
Seikkailujuonne luolineen ja karttoineen tuo mieleen Enid Blytonin monet nuortenkirjat. Håkan Bråkan 2 on niitä humoristisempi ja aavistuksen nuoremmalle kohderyhmälle suunnattu. Se rullaa simppelisti, katsojaa kovin paljon haastamatta eteenpäin. Ihmetystä herättää ehkä melko ehdoton kiroilu – sekä se, että Håkanilla menee turhan kauan oman itsekeskeisyytensä tajuamiseen. Seikkailu kun herää kunnolla henkiin vasta, kun päähenkilöt löytävät yhteisen sävelen.
Jouni Vikman