Suositun tv-sarjan elokuvalaajennus ei käytä isompaa kanvaasia hyväkseen vaan tyytyy olemaan juoksemisella ja kaatuilulla pitkitetty yksittäinen jakso. Päätähden pirteyttä ei silti käy kieltäminen.
Esiteini-ikäisten idolit ovat yleensä tarkkaan tuotteistettuja. Hannah Montana -tv-sarjan nerokkuus on siinä, että se tekee siitä lähtökohtansa. Miley Cyrus esittää Miley Stewartia, Kaliforniaan muuttanutta keskilännen ruskeaveristä maalaistyttöä, jolla on vain muutaman lähipiirin ihmisen tuntema huima salaisuus: Miley on myös blondi teinitähti Hannah Montana. Disney-kanavan sarja käsittelee humoristisesti kaksoiselämän ongelmia ja markkinoi Mileyn/Hannahin levyjä.
Hannah Montana: The Movie alkaa tilanteesta, jossa supersuositun alter egon elämä alkaa ottaa niskalenkkiä kiltin perhetytön ”oikeasta” elämästä, ja manageri-isä (Miley Cyrusin oma isä Billy Ray Cyrus) puhaltaa pelin poikki. Hän tempaisee kapinoivan tytön kotiseudulleen, mutta kaksoiselämästä ei pääse eroon sielläkään: Hannah Montana on kutsuttava paikalle pelastamaan Miley Stewartin kotikaupunki.
Kun elokuvan tarkoitus on olla vain uusi media, jolla nuoret fanit saavat nähdä lisää kuvia suosikistaan, on konseptia täysin turha yrittää arvostella kyynisen sedän näkökulmasta. Tv-sarjan ystävälle elokuva on varmasti lähes täydellinen. Sitä on kuitenkin moitittava siitä, ettei se käytä mahdollisuuksiaan. Se on kuin pitkitetty sarjan jakso, joka ei edes käsittele tv:stä tuttuja tummempia elementtejä kuten koulukiusattuna olemista. Elokuvan sanoma tuntuu olevan, että on ok olla itsekeskeinen, toisten tunteilla pelaava huijari, sillä läheiset rakastavat joka tapauksessa. No, pikkutyttöjen voimafantasioistahan tässä on kyse siinä missä supersankaritarut ovat niitä pojille.
Satunnaisesta katsojasta on kuitenkin tylsää, kun hänen oletetaan tuntevan konseptin lisäksi monet kuvassa vain piipahtavat hahmot, vaikka muuten juoni jauhaa usein pitkään paikallaan ja aikaa tuhlataan muutenkin vain ylenpalttiseen kohellukseen.