Kiinan elokuvateollisuuden uusin vientituote Hero saapuu nyt myös eurooppalaisille valkokankaille. Elokuvan Kiinan ensi-ilta oli joulukuussa ja se oli siellä suuri menestys. Heroa on verrattu moneltakin osin sekä Ang Leen menestyselokuvaan Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme että Chen Kaigen elokuvaan Keisari ja salamurhaaja. Elokuvat poikkeavat kuitenkin toisistaan paljon. [Hero]Kuten Keisari ja salamurhaaja, myös Hero sijoittuu 220-luvulle eKr, jolloin Kiina jakautui seitsemään kuningaskuntaan. Niistä mahtavin oli Qin, jota hallitsi tyrannimaisin ottein kuningas Qin Shi Huang (Chen Daoming), josta oli tuleva yhtenäisen Kiinan ensimmäinen keisari.
Zhaon maakunnasta kotoisin olevat Broken Sword (Tony Leung), Flying Snow (Maggie Cheung), Moon (Zhang Ziyi) ja Sky (Donnie Yen) suunnittelevat kuninkaan salamurhaa. Kuningas palkkaa soturin nimeltä Nameless (Jet Li) tappamaan vihamiehet. Nameless palaa kostoretkensä jälkeen kuninkaan luokse ja kertoo kuinka kaikki tapahtui.
Toisin kuin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme, Hero ei ole perinteinen wuxia-elokuva, jossa on selkeä hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Herossa henkilöhahmot ovat tasavertaisia ja tarina on moniulotteinen. Kertomus ei etene suoraviivaisesti alusta loppuun, vaan se muuttuu ja elää päähenkilöiden mukana.
Kuningas Qin on Heron keskeinen henkilö. Hänessä on keisarillista mahtavuutta, mutta hän ei vaikuta niin pahalta kuin hänet on yleensä historiankirjoissa kuvattu. Veteraaninäyttelijä Chen Daoming esittää kuningasta arvokkaasti, mutta hieman etäisesti. Muut näyttelijät suoriutuvat osistaan hienosti. Maggie Cheungin ja Tony Leungin välinen kemia toimii edelleen, vaikka jännite ei olekaan yhtä intensiivinen kuin elokuvassa In the Mood for Love. Zhang Ziyi on jälleen vihainen ja katkera nuori nainen, mikä kyllä sopii hänelle. Donnie Yenin osa on hyvin pieni ja keskittyy taisteluun. Wushun mestari Jet Li tekee parhaimman roolinsa sitten Hongkongin aikojen. Hänen ilmeensä ja fyysinen olemuksensa luovat rooliin moniulotteisuutta ja sankarillista karismaa.
Visuaalisesti Hero on häikäisevän komea elokuva, jossa värit loistavat kauniina ja kirkkaina. Väreillä on myös tärkeä merkitys elokuvan tarinan kannalta. Elokuvasta tunnistaa Zhang Yimoun omaperäisen tyylin. Hänet tunnetaan tarkkana ohjaajana, joka hyväksyy vain parhaan lopputuloksen. Hänen elokuvansa ovat yksinkertaisen kauniita, niiden henkilöhahmot karismaattisia ja tarinat monitasoisia.
Zhangin elokuvia on ylistetty ulkomailla, mutta Kiinassa ne ovat joutuneet sensuurin kynsiin, kuten Oscar-ehdokkaanakin olleet Ju Dou (1990) ja Raise the Red Lantern (1991). Viime vuosina Zhang on saanut takaisin Kiinan viranomaisten luottamuksen. Hän on mm. tehnyt ansiokasta pr-työtä Kiinalle ohjaamalla mainosfilmit Pekingin olympialaisia ja Shanghain maailmannäyttelyä varten.
Myös Heron kuvaaja Christopher Doyle tekee jälleen mestarillista työtä. Australialaissyntyinen Doyle tunnetaan parhaiten Wong Kar-Wain elokuvien kuvaajana, mutta hän on työskennellyt myös Hollywoodissa. Viimeksi hänen taitojaan on saatu ihailla Phillip Noycen elokuvassa Hiljainen amerikkalainen. Heron kuvaus on harmonista ja tyylikästä; etenkin taistelukohtaukset on kuvattu onnistuneesti.
Taistelukohtaukset ovatkin elokuvan parasta antia ja tarinan koossapitävä voima. Kohtausten ohjaajina ovat toimineet Hongkong-elokuvan taistelulajimestarit Ching Siu-Tung (A Chinese Ghost Story) ja Tung Wei (Accidental Spy). Heron taistelukohtaukset eivät ole non stop actionia, vaan liikkeet tapahtuvat rauhallisen sulavasti ja hillityn tarkasti. Erikoisefektejä ja naruja on käytetty kohtausten tehostamiseksi. Vain mielikuvitus on rajana sankarien ottaessa mittaa toisistaan niin fyysisellä kuin mielikuvituksenkin tasolla. Kaksintaisteluiden lisäksi nähdään massiivisia sotakohtauksia, joissa Qinin mahtava armeija lähtee valloittamaan vihollisen kaupunkeja. Joukkokohtauksissa oli mukana satoja avustajia, jotka olivat pääasiassa Kiinan armeijan sotilaita.
Tärkeä osa Heron visuaalista komeutta ovat hienot lavasteet ja japanilaisen Emi Wadan loihtimat puvut. Wada on pitkän linjan ammattilainen, joka vuonna 1985 palkittiin Oscarilla parhaasta puvustuksesta Akira Kurosawan elokuvassa Ran. Heron lavasteista päänäyttämöksi muodostuu kuninkaan palatsi, joka rakennettiin Keisaria ja salamurhaajaa varten Hengdian studioille, jotka sijaitsevat Zhejiangin provinssissa Kiinan itäosassa. Heroa on lisäksi kuvattu eri puolilla Kiinaa, kuten Mongolian autiomaassa ja kuuluisan Silkkitien maisemissa.
Oscar-voittaja Tan Dun on säveltänyt elokuvaan musiikin, joka on yhdistelmä länsimaista sinfoniaa ja perinteistä kiinalaista musiikkia. Izhak Perlman soittaa viulusoolot. Massiivisempaa sävyä musiikkiin tuovat japanilaiset Kodo-rumpalit sekä jykevä-ääninen kuoro. Musiikki tukee hyvin elokuvan kohtauksia ja kokonaisuutta.
Hero on näyttävä ja toimiva elokuva – mestarinäyte kiinalaisesta osaamisesta. Sen aihe on hyvin globaali, eikä se keskity liiaksi eksoottisen kiinalaiseen kulttuuriin vaikka mukana onkin kiinalaista filosofiaa. Ehkä juuri siksi Hero on saanut hyvän vastaanoton niin Aasiassa kuin länsimaissakin.