Vuoden 2018 Hiljainen paikka -kauhuhitissä oli yhtä aikaa monimutkainen ja samalla simppeli juoni. Taustalla on hyvin outo ja arvoituksellinen maailmanloppu, kun maapallolle on ilmeisesti avaruudesta pudonnut haavoittumattomia hirviöitä, jotka hyökkäävät kaikkea ääntä pitävän kimppuun. On siis helppo arvata, että kirkuen karkuun juokseva tai metelöiviin ajopeleihin pakkautuva ihmiskunta on hyvin nopeasti pyyhkäisty lähes olemattomiin.
Fiksusti elokuva jätti vastaamatta lähtökohdan moniin kysymyksiin ja keskittyi loistavasti rajattuun ytimeensä: yhden perheen elämään tuhon jälkeisessä maailmassa.
Katsojat tutustuivat ja ihastuivat Lee-isään ja Evelyn-äitiin, jotka olivat rakentaneet lapsilleen kekseliään turvapaikan syrjäiselle maatilalleen monenlaisine suoja- ja hälytysvirityksineen. Sen lisäksi he myös pyrkivät kasvattamaan jälkikasvustaan, teini-ikää lähestyvästä Reganista ja tämän nuoremmasta Marcus-veljestä, paitsi selviytyjiä vaarallisessa uudessa maailmassa myös hyviä, ajattelevia ihmisiä.
Perhedynamiikkaan toi oman lisänsä Reganin kuurous. Toisaalta se asettaa hänet vaaraan, toisaalta sen ansiosta perhe on tottunut hiljaisuuteen ja heillä on kaikkien osaaman viittomakielen ansiosta äänetön kommunikointikeino.
Uutuus alkaa käytännössä ensimmäisen elokuvan lopusta. Tosin alussa on takauma hirviöiden saapumiseen. Sillä lyödään monta kärpästä yhdellä iskulla: tyydytetään yleisön uteliaisuutta paljastamatta silti liikaa, palautetaan kuvaan rakastettu hahmo sekä pohjustetaan hieman uutta kohtaamista.
Hieman katsoja saattaa ihmetellä, miksi hyvin toiminut maatila pitää hylätä. Onhan siellä sekä tulvinut että palanut, mutta eikö se olisi ollut korjattavissa? Kyseessä on kuitenkin pitkälti halusta nähdä ensimmäinen elokuva uudelleen. Viisaasti tekijät kertovat kuitenkin täysin uuden luvun Abbottien perheen tarinassa.
Siinä on myös Hiljainen paikka osa 2:n suurin heikkous: Ensimmäisessä osassa uhkaa avattiin hiljalleen ja katsojaa kutkutti perheen elämä ja kekseliäisyys sen varjossa. Jatko-osassa vaara on tiedossa ja tien päälle lähteneen perheen ympärille rakentuu nyt geneerisempi selviytymisseikkailu. Se on kuitenkin toteutettu samalla tyylikkyydellä ja rakkaudella hahmoja kohtaan kuin ykkösosakin. Joten käytännössä Osa 2:n suurimmaksi synniksi jää, ettei se ole Osa 1.
John Krasinski ja etenkin Emily Blunt ovat (tietysti) edelleen loistavia perheen vanhempina, mutta tällä kertaa aktiivisempaa roolia annetaan perheen jälkikasvulle, varsinkin Millicent Simmondsin Reganille. Tuttuun tapaansa hyvän roolin tekee myös Cillian Murphy, jonka Emmett tasapainoilee luovuttamisen ja jatkamisen välillä, kunnes Abbottit saapuminen saattaa sysätä hänet lopullisesti jommalle kummalle puolelle.
Tekijät – ohjaaja käsikirjoittaja Krasinski etunenässä – panostavat jälleen pitkitetyn, piinaavan jännityksen rakentamiseen äkkisäikytysten sijaan. Kiinnostavasti pariin otteeseen pelottavia tapahtumia eri paikoissa rinnastetaan niiden toistaessa samaa teemaa hienoisin eroin.
Jouni Vikman