Hölmö hullu rakkaus on huono harhaanjohtava nimi. Myös elokuvan mainosmateriaalista voi saada väärän käsityksen sen tyypistä ja sisällöstä. Nimen perusteella elokuvaa voisi kuvitella hattaran kevyeksi romanttiseksi komediahötöksi. Juliste tuo mieleen halvan seksikomediaörvellyksen – vaikka kuva yhdestä elokuvan hauskimmista kohtauksista onkin. Jopa traileri on jäsentymätön sotku, joka saa Hölmö hullu rakkaus -komedian vaikuttamaan muutamalla irtovitsillä varustetulta perhedraamalta.
On kuin joku ehdoin tahdoin haluaisi piilottaa faktan, että Hölmö hullu rakkaus on yksi parhaista romanttisista komedioista pitkiin aikoihin. Se on sekä kutkuttavan älykäs että virkistävän tahditon. Se suhtautuu kunnioittaen ja empaattisesti aihepiiriinsä ja päähenkilöihinsä, vaikka jakelee piikkejä tasapuolisesti.
Steve Carell on Cal, keski-ikäinen ja -luokkainen virkamies, jonka jo kouluaikoina alkanut liitto päättyy kuin seinään, kun Emily-vaimo (Julianne Moore) ilmoittaa haluavansa eron. Cal on niin urautunut tasapaksuun olemassaoloonsa, että hän lamautuu henkisesti joutuessaan ulos kodistaan. Kun myös hänen ystävänsä osoittautuvat Emilyn ystäviksi, ei mies keksi muuta tekemistä kuin roikkua illasta toiseen cocktail-baarissa kovaa kohtaloaan ruikuttaen.
Baarissa Cal kiinnittää pinnallisuudesta taidemuodon tehneen Jacobin (Ryan Gosling) huomion. Sulava naistennaurattaja ottaa itsesäälissä rypevän surkimuksen siipiensä suojaan ohjatakseen tämän takaisin miehisyyden polulle. Samaan aikaan Calin ja Emilyn poika haikailee teini-ikäisen kaitsijansa perään, vaikka tämä on ihastunut vanhempaan ukkomieheen – Caliin. Emilyn työkaveri alkaa piirittää sinkuksi jäänyttä naista. Jossain taustalla nuori ja aloitteleva asianajajakaunotar pui omia ihmissuhteitaan.
Tarinan eri aihiot kulkevat niin kauan omilla laduillaan, että katsoja alkaa lopulta epäillä, onko tekijöillä tarkoitustakaan saattaa niitä yhteen elokuvan loppuun mennessä. Kun hetki sitten koittaa, se on yhtä aikaa täydellinen yllätys että täydellisen loogista. Riemukas kohtaus tuo mieleen Hollywoodin kulta-ajan väärinkäsitysten ja yhteensattumien ympärillä pyörivät romanttiset komediaklassikot.
Hölmö hullu rakkaus ei ole kovin syvällinen, mutta se käsittelee komediallisia ihmissuhdekiemuroitaan kuin vakavaa draamaa. Tätä korostaa erinomaisten näyttelijöiden valitseminen niin pää- kuin sivurooleihin. He saavat hupsuimmatkin hetket tuntumaan aidoilta. Steve Carell on erinomainen koomikko, joka valjastaa hassun imagonsa sopivasti traagisen hahmon raameihin. Paras komedia on aina syntynyt hauskan ja surullisen yhdistelmästä.
Carellia komppaa aina hyvä Julianne Moore, ja kovassa nousujohteessa olevat Ryan Gosling ja Emma Stone. Monipuolinen ja ilmeisesti pelkästään hyviä roolisuorituksia tekevä Gosling on parhaillaan ajankohtainen myös tyystin toisenlaisesta elokuvasta, yhdeksi vuoden parhaista elokuvista mainitusta Drive-toimintajännäristä.
Jouni Vikman