Susi, käärme, hai, piraija ja tarantella ovat taatusti eläimiä, jotka yhdessä ja erikseen värisyttävät useammankin ihmisen selkäpiitä. Niin myös Hurja jengi -elokuvan maailmassa, jossa ihmiset, antropomorfiset eläimet ja eläimelliset eläimet elävät rinnakkain. Eivät kuitenkaan sulassa sovussa, sillä herrat Susi, Piraija, Käärme ja Hai sekä neiti Tarantella hyödyntävät pelottavaa mainettaan rötöstelemällä mitä mielikuvituksellimpia keikkoja.
Viisikon arvoiset keikat alkavat kuitenkin käydä vähiin samalla, kun käysi heidän ympärillään kiristyy. Pahistelu on myös yksinäistä hommaa, eikä muiden pelko ja inho tunnu mukavalta. Varsinkin herra Susi alkaa miettiä, voisiko kilttiys sittenkin kannattaa. Varsinkin, jos sen avulla voi turvata omaa selustaansa.
Hurja jengi perustuu samannimiseen kuvitettuun, lähes sarjakuvamaiseen lastenkirjasarjaan. Siinäkin päähenkilöt yrittävät olla kilttejä, mutta etenkin herra Suden liiallinen intoilu yleensä johtaa keikkojen epäonnistumiseen hassulla tavalla. Samalla kun kirjojen simppelit piirroshahmot ovat päivittyneet virtaviivaisiksi tietokoneanimaatioiksi, heistä on myös tullut ylittämättömän eteviä ja sliipattuja mestaririkollisia.
Animaatio alkaa hupaisana pastissina keikkaelokuvista, ja matkan varrella voi bongailla kaiken maailman viitteitä Pulp Fictionista Bullittiin. Myös elokuvan animeliioittelusta malli ottava ulkoasu on kiinnostava yhdistäessään 2D-ääriviivapiirrosta 3D-tietokoneanimaatioon.
Valitettavasti sisältö ei kauan jaksa viehättää aikuiskatsojaa. Vaikka elokuva toistaa kirjojen pohdiskelua kiltteydestä ja ilkeydestä sekä niiden yhtäaikaisuuden ristiriidasta, se tekee sen silmät ja korvat turruttavalla tasapaksulla nupit kaakossa -kohelluksella. Pieruhuumori uponnee pienempiin katsojiin, mutta elokuvaviitteet menevät heiltä ohi ja täpötäyteen tungettu juoni todennäköisesti hämmentää jo ennen kuin telepaattisesti ohjatut marsuarmeijat hyökkäävät.
Jouni Vikman