Nykyään Disney-yhtiön omistukseen kuuluva Pixar-animaatiostudio on tuottanut valtavan määrän upeita animaatioita, ja putki sen kuin jatkuu. Pixarin 15. pitkä animaatio Inside Out – mielen sopukoissa on suoranainen mestariteos, joka nousee studion parhaiden elokuvien rinnalle ja niiden ylikin.
Pixarin ydinporukkaan kuuluvan Pete Docterin (Monsterit Oy, Up – kohti korkeuksia) ohjaama elokuva on saanut suomenkielisen lisänimen Mielen sopukoissa, mikä kuvaakin sitä hyvin. Siinä hypätään kirjaimellisesti 11-vuotiaan Riley-tytön pään sisään, ja elokuvan hahmot ovat Rileyn tunteita. Ilo (alkuperäisenä äänenä Amy Poehler), Pelko (Bill Hader), Kiukku (Lewis Black) Inho (Mindy Kaling) ja Suru (Phyllis Smith) työskentelevät aivojen komentokeskuksessa, joka muistuttaa lennonjohtoa tai avaruusaluksen ohjaamoa. He ohjaavat Rileyn elämää pitämällä muistot järjestyksessä ja antamalla erilaisia impulsseja elämänhallintaan. Kun Rileyn perhe muuttaa Minnesotasta San Franciscoon, tunteet joutuvat ison haasteen eteen.
Kahdella eri tasolla liikkuvasta tarinasta kasvaa unenomainen trippi, joka on paitsi ilahduttavan syvällinen ja älykäs myös hillittömän hauska. Reaalimaailmaan sijoittuvat osiot ovat toteutukseltaan simppeleitä ja realismiin pyrkiviä. Rileyn pään sisällä taas voi tapahtua mitä tahansa mielikuvituksellista.
Visuaalisessa ilmeessä on haettu vaikutteita 1950-luvun Broadway-musikaaleista. Inspiraatiota on saatu myös Tex Averyn ja Chuck Jonesin klassisista animaatiopätkistä, ja mukana on surrealistista ilottelua, joka voisi olla peräisin juoppohulluuskohtauksen saaneen Dumbon päästä. Tarina tarjoaa jatkuvasti yllätyksiä, upeita yksityiskohtia ja liikuttavia hetkiä. Mitä kaikkea Rileyn mielen maisemista löytyykään!
Inside Out tuo jollain tavalla mieleen toisen mestarillisen animaation, Hayao Miyazakin Henkien kätkemän. Siinäkin oli Rileyn ikäinen tyttö ja hänen sisäinen maailmansa.
Pixar tunnettiin pitkään siitä, että se tuottaa mieluummin uusia alkuperäistarinoita kuin helppoja hittejä jatko-osilla. Viime vuosina jatko-osiakin on alkanut studiolta tulla, ja siitä yhtiötä on jonkin verran kritisoitukin. Inside Out on ilahduttava osoitus siitä, että Pixar haluaa edelleen satsata uusiin ja omaperäisiin elokuvaideoihin. On ollut riski tehdä näin haastava ja kokeellinen elokuva, joka monien mielestä voisi olla lapsille liian vaikeatajuinen. Inside Out on kuitenkin otettu jo vastaan maailmalla hienosti, ja myös lapsikatsojat ovat ihastuneet siihen.
Ehkä hienointa Inside Outissa on se, että se kertoo omalla jännällä tavallaan, että jokaisella tunnetilalla on oma paikkansa. Elämä ei voi olla pelkkää jatkuvaa iloa, eikä sen tarvitsekaan olla.