Vuoden 2012 Iron Sky vilisi vitsejä, jotka olivat jo ilmestyessään vanhentuneita. Hulvaton kokonaisuus ja omintakeinen tyylitaju saivat kuitenkin antamaan paljon anteeksi. Erinäisten mutkien vuoksi tekijöiden lupaama jatko konkretisoitui vasta nyt. Menneestä oppimatta siihen on sisällytetty kaikki vuosien varrella luvatut meemit, vaikka suurin osa niistä on ehtinyt pahasti vanhentua. Osa vitseistä oli vanhoja jo ennen kohderyhmän syntymää! Mikä pahinta, tällä kertaa kokonaisuuskin tuntuu liitoksissaan natisevalta komiteatyöltä, joka vain korostaa palasten heikkoutta.
Iron Skyn tapahtumista on kulunut 20 vuotta, ja kuunatsien entiseen tukikohtaan pakkautuneen ihmiskunnan jäämistön on etsittävä uutta toivoa tuhoutuneelta maapallolta. Sen uumenista paljastuu kuitenkin uusi uhka – tai ainakin uusi uhka vanhoissa kuoseissa.
Periaatteessa retro kioskikirjallisuusidea on hauska, ja toimihan se jo ykkösosassa. Nyt vain tuntuu siltä, että kokonaisuuden sijaan on tyydytty näpertelemään pikku yksityiskohtien kanssa, kun mukaan on pitänyt väkisin saada edellä mainittuja vanhoja vitsejä, jotka eivät olisi hauskoja uusinakaan, ja rahoitukseen osallistuneiden fanien palvelemista. Pääasioiksi luullut hulppeat ympäristöt typistyvät pikavierailuiksi halvalta tv-sarjalta näyttävissä kulisseissa.
Onkin vaikea ymmärtää mihin ainakin tuplaksi, joidenkin tietojen mukaan jopa kolminkertaiseksi kasvanut budjetti on saatu upotettua. Resurssien puute tosiaan pakottaa kekseliäisyyteen, sillä vanha Iron Sky oli huomattavasti näyttävämpi ja tyylikkäämpi.
Vähänkin kiinnostavat hetket ovat välähdyksiä, joita sitoo madellen etenevä tyhjänjauhanta. Syytettäköön siitä belgialaisleikkaajaa, sillä suomalainen Joona Louhivuori on todistanut osaamisensa jo monessa kotimaisessa tuotannossa.
Suurimmaksi osaksi green screenin keskellä työskennelleet näyttelijät eivät paljon voi tehdä käytettävissä olevalla materiaalilla. Se on harmi, sillä pääosassa nähtävä, vastentahtoiseksi johtajaksi nousevaa Obia esittävä Lara Rossi vaikuttaisi oikeasti osaavan näytellä. Veteraanit Udo Kier ja Tom Green selviytyvät olemalla selvästi vain välittämättä ympäristöstään.