Lähitulevaisuuden Japanissa Megasakin kaupungin ilkeä pormestari Kobayashi määrää kaikki koirat karanteeniin Kaatopaikkasaarelle koirainfluenssan taltuttamiseksi ja ehkä ihan omankin mielihyvän vuoksi; Kobayashi on nimittäin kissaihmisiä. Kobayashin 12-vuotias suojatti Atari kuitenkin varastaa pienen lentokoneen ja lentää saarelle etsimään Spots-nimistä henkivartijakoiraansa.
Atari kohtaa joukon huvittavia hurttia, jotka auttavat poikaa etsimään koiraansa. Laumaan kuuluvat muun muassa Chief (äänenä Bryan Cranston), Rex (Edward Norton) ja Boss (Bill Murray).
Wes Andersonista ohjaajana voi olla montaa mieltä. Mies nauttii auteur-statusta monien hittien kuten The Grand Budapest Hotel ja hänen edellisen stop motion -elokuvansa Fantastic Mr. Foxin ansiosta. Andersonin tyyli on omaperäinen; miehen elokuvat ovat hienosti kuvattuja ja visuaalisesti rikkaita. On hankala kieltää miehen lahjakkuutta, mutta Andersonin elokuvat ovat myös ajoittain kylmiä, ja vaikka kakku on päältä kaunis, sisältö on usein mielestäni turhankin makeaa.
Isle of Dogs on mahdollisesti Andersonin paras elokuva tähän mennessä, riippuen siitä mitä mieltä katsoja on ohjaajasta aikaisemmin ollut. Isle of Dogs on universaalein tarina, jonka Anderson on tuonut valkokankaalle, sillä ihmisen ja koiran välinen ystävyys on samanlaista maailman jokaisessa kolkassa ja se välittyy hienosti katsojalle elokuvan kielen kautta.
Isle of Dogs on loppuunharkittu kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty eikä yksikään koirankarva ole pois paikoiltaan. Anderson on löytänyt stop motion -animaatiosta parhaan mahdollisen välineen taiteelliselle tuskailulleen, ja animaatio itsessään onkin tolkuttoman hienoa. Koirien silmät ovat loputtoman ilmeikkäät, ja turreja katselisi mielellään pitempäänkin. Andersonin kerronta horjuu eritoten kohtauksissa, joissa koirat eivät ole läsnä.
Erikoinen juonikuvio amerikkalaisen vaihto-oppilaan noususta vastarinnan johtajaksi on herättänyt maailmalla kohua, sillä täysin Japaniin sijoittuvat tarina ei olisi tarvinnut amerikkalaisen Tracy Walkerin hahmoa, vaikka Greta Gerwig onkin mainio Tracyn äänenä.
Koirien ääninäyttelijät ovat Hollywoodin kermaa. Erityisesti Bryan Cranston Chiefin äänenä on vaikuttava. Cranston tuo sopivasti komediaa ja jäyhää äijämäisyyttä Chiefiin, jonka tarina katukoiraksi joutumisesta on yllättävän surumielinen. Cranstonin ääni on omiaan kertomaan rähjäisen koiran surullista tarinaa. Anderson on rohkeasti päättänyt jättää turhat tekstitykset pois japaninkielisten hahmojen puhuessa, vaikka ajoittain Frances McDormandin tulkki onkin paikalla kääntämässä suurempia kohtauksia katsojalle.
Vaikka Andersonin elokuva on herättänyt maailmalla mielipahaa japanilaisen kulttuurin omimisesta, on Isle of Dogs enemmän rehellinen kunnianosoitus japanilaista kulttuuria ja ennen kaikkea japanilaisia elokuvia kohtaan. Andersonin kertomus on lopulta koiran ja pojan universaali tarina, joka olisi voinut sijoittua mihin tahansa, sillä kaikkihan me rakastamme koiria.