Näyttelijänäkin tunnetun Pamela Tolan vuonna 2020 ensi-iltansa saanut Teräsleidit oli ilmestymisvuotensa katsotuin ensi-iltaelokuva. Sitä edeltänyt Tolan debyyttiohjaus Swingers (2018) ei ollut aivan yhtä suosittu, vaikka kyllähän sekin keräsi hieman vajaat 70 000 katsojaa teattereihin.
Tolan uutukainen kertoo kahdesta idealistisesta pelisuunnittelijasta ja yhtiökumppanista, jotka ovat tehneet aina kaiken yhdessä. Kaverisuhde on kuitenkin todella toksinen. Noora (Iina Kuustonen) elää sosiaalisesti rikkinäisen neron, anarkistisen ja kontrollinhaluisen Ripen (Alina Tomnikov) ehdoilla.
Ripe määrittelee kaikki Nooran ihmissuhteet, Krilli-pelifirman tekemiset ja tekemättä jättämiset sekä oikeastaan kaiken muunkin – ja Noorahan on tottunut taipumaan. Läheisriippuvaisella Ripellä on myös taipumus tuhota kaiken mihin hän koskee, joten kovinkaan hedelmällisestä ihmissuhteesta ei puhuta.
Eräänä päivänä Ripe tajuaa Nooran olevan menossa naimisiin. Väärinymmärretty nero menee aivan sekaisin ja pyrkii sekä tietoisesti että tiedostamattaan torpedoimaan tulevat häät. Ripe ei halua nähdä Nooraa enää koskaan niin hajalla kuin edellisen avioliittonsa jälkeen. Hän ei kuitenkaan tajua satuttavansa toista ikävillä tempuillaan. Sotkussa ovat mukana Nooran entinen mies (Chike Ohanwe) ja heidän kolme yhteistä lastaan sekä uusi mies (Lauri Maijala), jolla on omat säätönsä entisen naisystävänsä kanssa.
Humoristista parisuhdedraamaa on siis luvassa oikein isolla kädellä. Sekä Nooran että Ripen pitää kasvaa ihmisinä, mutta onnistuuko se välejä rikkomatta? Mitä kaikkea Noora suostuu vielä kestämään?
On virkistävää nähdä näin rikkinäisiä ihmisiä valkokankaalla. Harmi vain, että tarina itsessään on sotkuinen ja sävyltään liiankin ailahtelevainen. Hahmoissa riittäisi ihmeteltävää, mutta Tola heittelee heitä sinne tänne ja karkaapa punainen lankakin välillä käsistä. Elokuvassa on muutama hahmo liikaa, joten tiivistämistäkin olisi kaivattu.
Järjettömän paska idea ei ole kuitenkaan aivan täysin paska idea, mutta esimerkiksi toksisten suhteiden psykologiaa ei käsitellä kovinkaan syvällisesti. Hassu yhteensattuma, sillä teattereissa pyörii samaan aikaan Aino Sunin Sydänpeto, jossa on hyvin samankaltainen mutta enemmän psykologiselta kantilta kuvattu tarina.
Tomnikov vetää luultavasti uransa kovimman roolisuorituksen asperger-henkilönä, eikä muissakaan näyttelijöissä mitään vikaa ole. On hienoa, että kaikenlaisia tabuja ja stigmoja pyritään nykyään purkamaan entistä rohkeammin, mutta ikävä kyllä elokuva ei ole komediana järin hauska, eikä se onnistu draamanakaan sukeltamaan tarpeeksi syvälle ihmissuhdepeliinsä.
Oletteko muuten huomanneet, että Iina Kuustonen on nähty useissa viime aikoina julkaistuissa elokuvissa: Punttikomediassa, Syke-elokuvassa Hätätila, Pelle Hermannissa sekä mustaa huumoria viljelevässä Häät ennen hautajaisia -draamakomediassa. Tällainen julkaisuputki lienee syntynyt koronan aiheuttamien ensi-iltaviivästysten takia.
Niko Ikonen