Mary Nortonin vuonna 1952 kirjoittamaan lastenkirjaan perustuvassa japanilaisanimaatiossa ihmisten talojen perustuksissa asustaa peukaloinen kansa Kätkijät. Kätkijät elävät ihmisten kanssa sopusoinnussa, sillä he käyttävät hyväkseen ihmisten hylkäämiä ja kadottamia tavaroita, “kätkettyjä”. Tämän lisäksi he ajoittain lainaavat ihmisten yltäkylläisistä ruokavarastoista pieniä määriä ruokaa. Kätkijöiden kansa elää kuitenkin sukupuuton partaalla, eikä kymmensenttinen Arrietta-tyttö (Mirai Shida / Satu Pikkusaari) tiedä äitinsä ja isänsä lisäksi muista kaltaisistaan.
Rämäpäinen tyttönen kaipaa seikkailua, mutta myös muiden kaltaistensa ja ikäistensä seuraa. Hänhän saattaa olla sukunsa viimeinen. Vanhempiensa varoituksista huolimatta Arrietta suuntaa retkensä ulkomaailmaan ja tutustuu talossa asuvaan kilttiin mutta vakavasti sairastuneeseen Sho-poikaan (Ryunosuke Kamiki / Antti LJ Pääkkönen). Kun tytön salaisuus paljastuu myös talon muille asukkaille, alkaa peukaloisen perheen elämää suurempi seikkailu.
Visuaaliselta ilmeeltään ja ympäristöltään Naapurini Totoron tyylinen Kätkijät ihastuttaa viattomuudellaan ja välittömän yltäkylläisellä kauneudellaan. Hayao Miyazakin kädenjälki näkyy tarinan satumaisessa kiehtovuudessa, ja Kätkijät onkin käsikirjoittajalleen tyypilliseen tematiikkaan nojaava animaatiohelmi lapsille. Samaan tapaan kuin Miyazakin ohjaama animaatio Tuulen laakson Nausicaä myös Kätkijät muistuttaa niin kaikenlaisten pienten ihmisten kuin muidenkin maapallon lajien tärkeydestä ja niitä uhkaavasta suuresta vaarasta kuolla sukupuuttoon.
Pikkuruisen Arriettan seikkailuista talon sisustassa ja hänen perheensä luovuudesta ihmisiltä kadonneiden tavaroiden käytössä omassa elämässään syntyy runsaasti innostavia yksityiskohtia sisältävä, kaunis tarina. Arriettan ensimmäinen kätkemismatka isänsä kanssa on luovan mielikuvituksen mestarinäyte, kun maailmaa tarkastellaan Kätkijöiden mittakaavasta: pöydälle kiipeämiseen tarvitaan vuorikiipeilyvarusteet, yhdestä sokeripalasta riittää makeutta pitkäksi aikaa ja lattialta löytyneestä neulasta saa oivan miekan.
Mittakaavan muutos ei näy pelkästään visuaalisesti vaan ihmisten maailman valtavuutta kuvataan loistokkaasti myös äänillä – ihmisten korviin kuuluvat rasahdukset ovat Kätkijöille rysähdyksiä. Myös fysiikan lait näyttäytyvät erilaisina Kätkijöiden mittakaavassa, mikä kuvataan mielenkiintoisesti esimerkiksi veden pintajännityksen kautta.
Vanhan talon sisällä tapahtuvaan seikkailuun on onnistuttu punomaan ihailtava määrä positiivista jännitystä. Usein jopa pelottavia kohtauksia sisältävien Ghibli-animaatioiden sijaan Kätkijät kuitenkin soveltuu katsottavaksi koko perheelle.
Kätkijät on aikaisemmin julkaistu sekä tv-sarjana että Peter Hewittin vuonna 1997 ohjaamana näytelmäelokuvana. Japanilaisanimaatio antaa kuitenkin Nortonin sadulle täyden vallan ja onnistuu rakentamaan tarinansa riemastuttavan tuoreella tyylillä. Kätkijät on Ghiblillä aikaisemmin mm. Henkien kätkemässä, Liikkuvassa linnassa ja Ponyossa animaattorina toimineen Hiromasa Yonebayashin esikoisohjaus ja hänen ohjauksensa tukee erinomaisesti Miyazakin sadunomaista käsikirjoitusta.
Päivi Laajalahti