Kerran vielä, Harvey

10.4.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Dustin Hoffman ja Emma Thompson näyttelivät muutama vuosi sitten sivurooleissa elokuvassa Aidosti outoa. Hoffmanin ja Thompsonin yhteiset kohtaukset toimivat sen verran hyvin, että ehkäpä juuri siksi heidät valittiin Kerran vielä, Harvey -elokuvan pääosapariksi.

    Hoffmanin esittämä Harvey on newyorkilainen pianisti ja säveltäjä, joka on haaveillut urasta jazzmuusikkona mutta joutuu elättämään itsensä säveltämällä mainosmusiikkia. Hän lähtee tyttärensä (Liane Balaban) häihin Lontooseen, mutta kokemus ei ole kovin juhlallinen. Harveyn ex-vaimon (Kathy Baker) uusi mies Brian (James Brolin) on vienyt Harveyn paikan sekä aviomiehenä että isänä. Ulkopuoliseksi jäävä Harvey päättää lähteä häistä ennen kuin ne ovat alkaneetkaan. Hän kuitenkin myöhästyy paluulennolta ja samaan syssyyn vielä kuulee puhelimessa saaneensa työstään potkut.

    Harvey istahtaa lentokentän puolityhjään baariin ottamaan neuvoa-antavia. Hän huomaa siellä Katen (Thompson), johon hän törmäsi lentokentällä jo tullessaan Lontooseen. Harvey päättää tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Kate keskittyy mieluummin kirjaansa. Kate on juuri kokenut epäonnistuneet sokkotreffit eikä innostu small talkista tuntemattoman miehen kanssa. Harvey saa kuitenkin sinnikkään yrittämisen jälkeen Kateen keskusteluyhteyden, ja hetken kuluttua he viettävätkin yhdessä aikaa Lontoon katuvilinässä.

    Tulee mieleen Richard Linklaterin Rakkautta ennen aamua (1995). Tässäkin elokuvassa kaksi toisilleen aiemmin vierasta ihmistä tutustuu toisiinsa ja kiertelee kaupungilla illasta aamuun tietäen, että pian on aika sanoa jäähyväiset. Tosin jo päähenkilöiden ikä tekee asetelmasta toisenlaisen. Harveyn ja Katen rakkaustarinassa on nuoren lemmen sijaan kyseessä pettyneiden ja turhautuneiden ihmisten viimeinen tilaisuus, kuten elokuvan nimikin antaa ymmärtää. Poika ei tapaa tyttöä, vaan setä tapaa tädin.

    Käsikirjoittaja-ohjaaja Joel Hopkins on melko tuntematon tekijä. Hän ohjannut tätä ennen vain yhden pitkän elokuvan Huominen saa odottaa (Jump Tomorrow, 2001). Hopkins osaa selvästi kirjoittaa älykästä ja hauskaa dialogia. Silti Kerran vielä, Harvey ei ole täysosuma. Tarina on yllätyksetön ja rakentuu pitkälti romanttisten komedioiden kliseiden varaan. Sivujuoni, jossa Katen äiti (Eileen Atkins) kummastelee naapurissa asuvan miehen outoja liikkeitä, tuntuu täysin turhalta.

    Loistavat päänäyttelijät kuitenkin pelastavat paljon. Ilman heitä Kerran vielä, Harvey olisikin todennäköisesti paljon huonompi elokuva. Hoffman ja Thompson saavat valkokankaan eloon pelkällä läsnäolollaan.

    Jussi Huhtala

    Lisää luettavaa