Margaret (Sophie Marceau) on tiukka bisnesnainen energia-alan suuryrityksessä. Hänen pelikenttänään on maailma, ja jokainen sekunti on arvokas. Sitten, hänen 40-vuotissyntymäpäivänään, juuri kun iso diili vaatisi kaiken huomion, hänen toimistoonsa saapuu vanha notaari Mérignac (Michel Duchaussoy) Margaretin kotiseudulta Etelä-Ranskasta. Mukanaan hänellä on nippu kirjeitä. Ensialkuun Margaret, jota Mérignac kutsuu hänen vanhalla nimellään Marguerite, ei innostu saamastaan paketista. Mutta pikku hiljaa, kun Margaret tutustuu 7-vuotiaana itselleen kirjoittamiinsa kirjeisiin, hän alkaa saada yhteyden vanhaan minäänsä. Ennen niin kova liikenainen alkaa väistyä, ja pehmeämmät elämänarvot valtaavat alaa aviomies Malcolmin ja kollegojen hämmästykseksi.
Kirjeitä lapsuudestani on tarinaltaan hyvin naiivi. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Yann Samuell on tehnyt Margaretista turhan yksioikoisen hahmon, jonka muutos tuntuu hieman pakotetulta ja nopealta. Marceau esittää pääroolin mukiinmenevästi, vaikkei ehkä olekaan kuulunut Ranskan eturivin naisnäyttelijöihin 1990- ja 2000-luvuilla. Parhaiten Marceau tunnetaan Bond-elokuvasta Kun maailma ei riitä (1999) ja Mel Gibson -ohjauksesta Braveheart – taipumaton (1995).
Siinä missä elokuvan päähenkilö on yksiulotteinen, ovat muut elokuvan hahmot täysin onttoja. Erityisesti sitä on Marton Csokasin esittämä Margariten brittiläinen aviomies. Hänestä ohjaaja Samuell ei saa juuri mitään irti. Tavallaan Samuell on linjassa oman tuotantonsa kanssa, sillä hänen edellinen Suomessa valkokankailla nähty elokuvansa Rakasta jos uskallat (2003) oli myös romanttinen komedia, jossa liikuttiin lapsuuden maailman ja aikuisuuden välimaastossa.
Hannu Liekso
Kirjeitä lapsuudestani on tarinaltaan hyvin naiivi. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Yann Samuell on tehnyt Margaretista turhan yksioikoisen hahmon, jonka muutos tuntuu hieman pakotetulta ja nopealta.
Tähdet: ★★
Kirjeitä lapsuudestani – Traileri