Oho! Nythän me olemme erikoisen jännän äärellä. Folkkikauhuleffa Koputus on nimittäin todellinen erikoisuus kotimaisen elokuvan kentällä. Joonas Pajusen ja kirjailija Max Seeckin ohjaama ja käsikirjoittama, kansanperinteistä tarinaansa ammentava elokuva on kaikin puolin laadukas tapaus, joten siinäkin mielessä puhutaan poikkeuksesta.
Koputusta tähdittävät eturivin näyttelijät Inka Kallén, Saana Koivisto ja Pekka Strang, joten lähtökohdat ovat enemmän kuin kohdillaan.
Elokuva kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka palaavat mystiselle ja myyttiselle kotiseudulleen tekemään kuntotarkastusta lapsuutensa taloon, jossa perheen isä murhattiin ja äiti katosi 15 vuotta aiemmin. Nuorin sisaruksista löydettiin teljettynä koiranhäkkiin, eikä hän muista mitä kotona tapahtui tuona kauheana yönä.
Metsän keskellä sijaitseva talo herättää kolmikossa vanhoja muistoja ja repii auki traumoja, joita he ryhtyvät puimaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Samalla jonkinlainen ikiaikainen voima alkaa piinata heitä. Kaikki tuntuu jotenkin tutulta, mutta mistä ihmeestä on kyse? Miten sisarukset ovat sidoksissa ikiaikaiseen metsään – ja ennen kaikkea miksi?
Koputus on kuvattu Virossa ja sen huomaa. Tämä onkin niitä ainoita napinan aiheita: kuvauspaikat eivät näytä kotoisilta, vaikka Suomen saaristossa olevinaan ollaan. Eipä sillä, komeita lokaatiot toki ovat, mutta niin kovin vieraan näköisiä. Elokuva on kuitenkin myyty jo yli 70 maahan, joten ehkäpä päädemografiana eivät ole suomalaiset kauhufanit, jotka kiinnittävät tällaiseen huomionsa?
Koputus on taiten tehty kokonaisuus, eikä siitä oikeastaan löydy valituksen aiheita. Dialogi on paikoitellen vähän teennäistä ja tönkköä, ja finaali on hätäisen oloinen, mutta muutenhan tässä on käsillä kotimaisen kauhun uusi kulmakivi. Hieno kauhuraina.
On muuten kummallista, ettei omia kansantarujamme ole käytetty kauhuelokuvissa sen kummemmin hyväksi. Suomen folkloresta riittäisi ammennettavaa, jos vain joku uskaltaisi lähteä rohkeasti hämmentämään tarinoitaan kaikenlaisilla hiisillä, iku-tursoilla, virvatulilla ja peikoilla. Siinäpä vinkki suomalaisille elokuvantekijöille: Suomi-eksotiikka myy maailmalla, miksei siis myös suomalainen folkkikauhu?
Niko Ikonen