Ihmeen ja kumman kautta laaksoaan kung fu -taidoillaan puolustavaksi lohikäärmesoturiksi päätynyt Po-panda nauttii asemastaan julkkiksena. Kylänsä sankarina ja yritysten mainostajana viihtyvä Po saa kuitenkin kuulla, että olisi aika jättää aktiivisen taistelijan rooli ja ryhtyä laakson hengelliseksi johtajaksi.
Viisauksien kanssa kamppaileva Po on suorastaan helpottunut, kun seuraajan valinta keskeytyy vanhan vihollisen näennäisen paluun vuoksi. Po lähtee selvittämään tilannetta apunaan sen taustoista tietävä pystyvä mutta vilunki kettutyttörosvo Zhen. Kaksikon tiet vievät idyllisestä Rauhan laaksosta aivan uusiin ympäristöihin, joista animaattorit ottavat kaiken mahdollisen irti.
Vuonna 2008 alkaneen elokuvasarjan aikaisemmat osat nähneet tietävät, mitä odottaa. Pulskanletkeää pandahuumoria, näyttäviä animaatiomaisemia ja kung fu -mätkettä. Pota aikaisemmin avittanut Hurja viisikko loistaa tällä kertaa poissaolollaan, osin taatusti kustannussyistä, kun kovapalkkaisille näyttelijöille ei ole tarvinnut maksaa, osin kuitenkin sen vuoksi, että tarinan keskiössä on Pon ja Zhenin yhteinen matka ja yhteenhitsautuminen.
Elokuvan yhtäläisyys aikaisempien osien kanssa on myös sen heikkous. Lopputulos on melko selvä heti alusta lähtien, eikä varmasti kukaan odota mitään yllätyksiä lopputaistelun suhteen. Sarjan ja hahmon fanit varmasti ovat tyytyväisiä, mutta jos edellisistä elokuvista ei ole pahemmin välittänyt, Kung Fu Panda 4 tuskin voittaa franchiselle uusia ystäviä.
Kiristynyt budjetti ei pahemmin näy lopputuloksessa. Toimintakaasua on itse asiassa painettu enemmän, jopa siihen asti, että hurjavauhtisimmista kohtauksista uhkaa tulla sellaista silppua, ettei silmä pysy perässä. Ehkä isompi budjetti olisi sallinut paneutua enemmän animaatiolla leikittelyyn – sekä tarinan omaperäisemmäksi ja enemmän sanallisiakin vitsejä toimintakohelluksen sijaan sisältäväksi.
Alkuperäinen ääniraita tietysti kuhisee Hollywood-tähtiä. Jack Black on edelleen mainio Po ja mukana ovat edelleen niin Dustin Hoffman tämän oppi-isänä ja Bryan Cranston kasvatti-isänä kuin Ian McShane Tai Lung -konnana. Uusi, mainion salakavala mutta myös fyysisesti uhkaava kameleonttikonna on saanut hienon ääniroolituksen Viola Davisilta, ja Awkwafina hoitaa uuden Shen-hahmon kuin tyhjää vain. Myös kotimainen ääniraita toimii, ja siltä kannattaa nostaa erityisesti Alina Jefremoffin rennon letkeä Shen.
Jouni Vikman