Kyrsyä – Tuftland

GENRE , ENSI-ILTA 06.04.2018 TÄHDET

Klassikoita kotimaiseen junttikauhuun yhdistelevällä viihdyttävällä pelottelulla ei ole mitään hävettävää kansainväliselläkään mittapuulla.

Kun elokuvaa mainostetaan sellaisilla tunnetuilla teoksilla kuten Twin Peaks, The Wicker Man – Uhrijuhla sekä Rosemaryn painajainen, niin kyllähän siitä kauhufanin mielenkiinto herää. Onhan tämä aika rohkea veto, sillä jokainen mainituista teoksista on jonkinlainen pioneeritason taidonnäyte. Lunastaako kotimainen junttikauhuleffa Kyrsyä sitten paikkansa näiden klassikoiden rinnalla?

Kyllä ja ei. Kyrsyän yhteydessä puhutaan twinpeaksmäisestä mysteeristä, mutta tämä mysteeri on vain ohuehko sivujuoni, joka tuo yhden lisäelementin mukaan. Uhrijuhlaa ja Rosemarya elokuvasta kyllä löytyy. Kyrsyästä löytyy myös suomiklassikko Kuutamosonaattia sekä se on myös eräänlainen suomijunttiversio Teksasin moottorisahamurhista. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään sillisalaatti, vaikka namedroppailusta sellaisen vaikutelman saisikin.

Kyrsyä kertoo tekstiilialaa opiskelevasta Irinasta (Veera W. Vilo), joka miessuhteisiinsa pettyneenä pakenee idylliseen pikkukylään, Kyrsyään, josta on tarjottu hänelle kesätyöpaikka. Saavuttuaan syrjäiseen, metsän keskellä sijaitsevaan kylään, hän tauaa pian tehneensä suuren virheen. Kylän asukit ovat toinen toistaan oudompia tapauksia. Kyrsyäläiset ovat jymähtäneet jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, jossa ei ole poliittisesta korrektiudesta, tasa-arvosta tai naisten oikeuksista kuultukaan.

Roope Oleniuksen ohjaama ja käsikirjoittama leffa rikkoo genre-elokuvien muotin hienosti, mutta sortuu paikoitellen pieniin lapsuksiin. Esimerkiksi elokuvan loppu tuntuu aivan liian tiiviiltä, kun taas muutamat muut kohtaukset tuntuvat tarpeettoman pitkiltä. Leikkausta olisi voinut hioa hieman.

Kaiken kaikkiaan Kyrsyä on kuitenkin jopa kansainvälisellä mittapuulla omaperäinen ja etenkin omilla ansioillaan kunniakkaasti seisova teos. Olenius on ottanut selkeitä vaikutteita genreklassikoista mutta on samalla onnistunut luomaan jotain todella omaa, yllättävää ja kuitenkin niin perisuomalaista. Kyrsyä on sympaattinen, hauska ja melko kauheakin pikkuelokuva, joka toivottavasti avaa myös muille kotimaisille genrevaikuttajille ovia.