Nyt on muuten kaikki nähty! Nimittäin Twilight kohtaa 50 Shades of Greyn jossain John Miltonin Kadotetun paratiisin ja Raamatun mytologioiden lomassa. Koko keitos on niin sietämätöntä teinidraamaa, että Twilight tuntuu ihka oikeasti maailman parhaalta rakkaustarinalta. Langennut on niin sakeaa tavaraa, että lähivuosien teinidystopialeffat kuten Labyrintti-sarja sekä Outolinnut tuntuvat suorastaan mestariteoksilta tämän rinnalla.
Raina alkaa kuitenkin melko komeasti. Alkukohtauksessa näytetään 1800-luvulla eläneen taiteilija Gustave Dorén teosten avulla, kuinka kaunein enkeli, valontuoja Lucifer, ajetaan Taivaasta muiden langenneiden kanssa. Eräs enkeleistä oli todellinen kapinallinen ja valitsi Luciferin ja Jumalan sijasta rakkauden. Ah, kuinka ihanaa. Nämä rakkautta janoavat enkelit nimettiin langenneiksi. Mutta mikä sitten menee pieleen?
No ensinnäkin se tarina. Meillä on kolmikymppiseltä näyttävä 17-vuotias Lucinda ”Luce” Price (Addison Timlin), joka kärrätään vaikeille teineille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen. Voi tätä kauheutta, kun eihän se Luce ollut oikeasti pahojaan tehnyt, mutta parempi tämä ahdistuneiden ja masentuneiden emojen, goottien, hipsterien ja nörttien asuttama pakkolomakeskus on kuin se vankila. Eikö vain?
Sisäoppilaitoksessa Luce tapaa näitä omaa elämäänsä vihaavia stailattuja tissiposkia, rankkiksia ja aivan tavallisia angstisia pissiksiä. Ja kas kummaa, kaksi niin erilaista poikaa alkaa janota Lucen kauneutta ja suloja. Seuraavaksi käydäänkin raamattutunneilla puhumassa Luciferista, rakkaudesta ja langenneista. Ja voi kuinka roihahtaa teinien välinen skisma, mustasukkaisuus ja poru! Oi tätä maailman pahuutta ja surkeutta! Kuka onkaan kukin ja missä menevät rajat ikuisen rakkauden?
Luce näkee myös kaoottisia näkyjä ja omituiset salamavarjot seuraavat häntä koiperhosen kera (Hah! Lucifer on perimätiedon mukaan Kointähti, sattumaako?). Miksi tuo toinen poika vaikuttaa niin tutulta? Voiko se olla rakkautta vain? Kuka onkaan elokuvan pahis? Voi voi ja kauhistus sentään!
Hahmojen väliset jännitteet ovat täysin olemattomat, vaikka sellaisia tarinaan on ilmeisesti yritetty rustata. Hahmot ovat täysin merkityksettömiä jopa elokuvan sisäisessä maailmassa. Yksikään heistä ei merkitse mitään, kenelläkään ei ole oikeaa persoonaa. Tämä on kuin 50 Shades of Greyn laajennettu hahmogalleria teiniversiona.
Ja siis millä ihmeellä elokuvan budjetiksi on saatu 40 miljoonaa dollaria? Langennut näyttää jonkin uuden paranormaaleista ilmiöistä, teini-ihmissusista, ufo-rakastajista ja uskovaisista kertovan b-luokan tv-sarjan pilottijaksolta, joka on tehty noin 19 347:llä dollarilla. Onkohan jossain vaiheessa leffan tuotantoa käynyt suuren luokan puhallus? Elokuvassa ei ole mitään, mikä perustelisi näin suuren budjetin. Disney omisti aluksi elokuvasarjan oikeudet, mutta luovutti ne lopulta Lotus Entertainmentille. Ilmeisesti Disneylläkin havaittiin teinileffabuumin laantuneen.
Langennut perustuu samannimiseen Lauren Katen kirjoittamaan nuorille aikuisille suunnattuun kirjaan. Kuusiosainen (plus yksi äänikirja) kirjasarja on myynyt miljoonia kopioita yli 30 maassa. Leffa petaa jatkoa, mutta näillä meriiteillä sitä ei onneksi tarvitse odotella. Syvä huokaus.