Lasse-Maijan etsivätoimisto: Junan arvoitus

GENRE , ENSI-ILTA 07.08.2020 TÄHDET

Sopivasti seikkailullinen lastenmysteeri viihdyttää, vaikka etsivien erilaisia luonteita ei tällä kertaa hyödynnetä.

Vuonna 2018 ilmestyi Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus, joka esitteli viihdyttävästi suosittujen lastenkirjojen ala-asteikäiset etsiväystävykset Lassen ja Maijan. Se kertoi, kuinka he kohtasi ja päätyivät oman maineensa puhdistaakseen toimimaan aikuisia nerokkaampina pikkuetsivinä.

Junan arvoituksessa Lassen ja Maijan etsivätoimistolla on ansioidensa vuoksi peräti kuuma linja Vallilan idyllisen pikkukaupungin poliisilaitokselle. Heidän ainut ongelmansa on, että rauhallisessa lintukodossa ei riitä rikollisia metsästettäväksi.

Vaan annas olla, sillä pian alkaa tapahtua. Läheisestä vankilasta karkaa Marsipaaninakin tunnettu junanryöstäjä, paikallisen junalinjan entinen konduktööri, joka onnistui hävittämään lastina olleen kassakaapin sisällön liikkuvasta junasta. Samaan aikaan karkaa myös hänen lastenkotiin sijoitettu pieni tyttärensä, joka uskoo vakaasti isänsä syyttömyyteen.

Tytär onnistuu vakuuttamaan Lassen ja Maijan ottamaan tapauksen tutkittavakseen, ja pian heillä on sama ongelma kuin Ensimmäisessä arvoituksessa. He ovat onnistuneet rajaamaan syyllisen muutamaan yksilöön, mutta on vielä keksittävä miten rikos toteutettiin ja kuinka epäillyistä onnistutaan karsimaan oikea konna. Eikä siinä vielä kaikki: vaikuttaa siltä kuin katalaa ryöstöä suunniteltaisiin uusittavaksi.

Kunnon lastenseikkailujen tavoin Junan arvoitus tukee kohderyhmän voimaantumista. Toisin kuin tarinan aikuiset, Lasse ja Maija näkevät ennakkokäsitysten läpi, ja pystyvät selvittämään tapausta avoimin mielin. Aikuiset voikin jakaa kahteen ryhmään: niin tyhmiin, ettei heistä ole apua mutta ei haittaakaan, ja hieman ilkeän oloisiin ja siksi joko epäilyttäviin tai kapuloita fiksujen lasten rattaisiin työntäviin tapauksiin.

Jos piti Ensimmäisestä arvoituksesta, pitänee myös Junan arvoituksesta. Lapsinäyttelijät ovat tietysti vaihtuneet, mutta ovat yhtä sympaattisia kuin edeltäjänsäkin. Uutuuden viehätyksen puutteen ohella häiritsee, että tällä kertaa etsiväkaksikon erilaiset luonteet eivät pääse esille, kun aikaisemmin Lasse oli ujo lukutoukka ja Maija toiminnallinen rämäpää.