Luontosinfonia

GENRE , ENSI-ILTA 22.03.2019 TÄHDET

Jylhä sinfoniamusiikki tukee hienosti kaunista retrospektiivia ohjaaja-tuottaja Marko Röhrin pitkän uransa aikana tekemistä luontodokumenteista.

”Ketään ei kiinnosta kotimaiselle yleisölle suunnattu kotimainen luontodokumentti”, sanoivat rahoittajat Marko Röhrille, kun hän päätti ruveta niitä tekemään. Viimeistään Metsän tarina (2012) osoitti nuo sanat vääriksi. Yleisö todella löysi tiensä luontodokumenttielokuvaa esittäviin saleihin. Jatkoa seurasi vuonna 2016, kun Järven tarina sai ensi-iltansa.

Marko Röhr on tuottanut elokuvia jo 1980-luvun lopulta asti. Tuolta ajalta ovat peräisin mestariohjaaja Pekka Parikan Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989). Pankin Röhr niin sanotusti räjäytti Olli Saarelan ohjaamalla Rukajärven tiellä (1999). Koko ajan on hänellä kulkenut mukana luonnon kuvaaminen. Sukeltajana etenkin vedenalainen kuvaus on lähellä hänen sydäntään.

Nyt hän tuo kankaille teoksen, johon on leikattu materiaalia hänen luontoelokuvistaan kahdentoista viime vuoden ajalta painottuen Metsän ja Järven tarinoiden materiaaliin, joista esitetään sekä jo nähtyjä että ennennäkemättömiä kohtauksia. Tarkoituksena on esittää tähänastista työtä ikään kuin retrospektiivisenä välitilinpäätöksenä.

Ajat ovat muuttuneet, ja myös luonnossa muutosta on tapahtunut varsinkin aivan viime vuosina. Siksi on hyvä esittää luonto sellaisena kuin se on ollut ja olemme tottuneet sen tuntemaan. Esimerkkinä tästä muutoksesta ja lajikirjon uudistumisesta voidaan todeta, että viime kesänä meillä todettiin yli kolmekymmentä uutta perhoslajia.

Nimensä mukaisesti Luontosinfonia on sinfoniamusiikilla säestettyä luontokuvausta. Musiikin siihen on säveltänyt elokuvamusiikin säveltäjä Panu Aaltio, ja sitä tulkitsee Vantaa viihdeorkesteri kapellimestarinaan Erkki Lasonpalo. Äänitunnelmaa luo laulaja Johanna Kurkela Grex Musicus -kuoron tukemana.

Kuvauksesta päävastuun kantaa mestarillinen luonnon kuvaaja Teemu Liakka, vaikka toki muidenkin kuvaajien kädenjälki vuosien varrelta näkyy. Materiaalin venyminen 12 vuodelle näkyy siinä, ettei vanhempien kuvien resoluutio enää vastaa nykystandardeja. Mutta se istuu elokuvaan hyvin, kuin muistutuksena ajan kulumisesta ja muuttumisesta.

Luontosinfonia on kaunis ja jopa meditatiivinen kunnianosoitus maamme kauniille luonnolle, jota on syytä varjella. Elokuvassa ei ihmisen jättämä jälki näy lainkaan, mikä käy raikkaasta tuulahduksesta luonnon vapaudesta ja omaehtoisuudesta.