Matti Nykäsen elämästä kertova elokuva tuntuu kaupallisesti hyvältä ajatukselta, ja miksei myös vakavasti otettavalta elokuvan aiheelta. Urheilukuuluisuuksista ja heidän elämästään on ollut monta kertaa elokuvan aiheeksi.
Jos Martin Scorsese teki hienon tarinan moniongelmaisesta nyrkkeilijä Jake La Mottasta elokuvassa Kuin raivo härkä, niin miksei Aleksi Mäkelä voisi ohjata elokuvan suomalaisesta mäkihyppääjälegendasta.
Matti perustuu siis vankasti todelliseen henkilöön ja tositapahtumiin, vaikka elokuvan tekijät ja markkinoijat jostain syystä ovatkin joka käänteessä halunneet korostaa tarinan fiktiivisyyttä. Oli miten oli, Matti vaikuttaa sekoitukselta tositapahtumia, iltapäivälööppejä ja mielikuvitusta.
Matti Leinon (Minä ja Morrison) käsikirjoitus on tehty käyttämällä takautumia ja kertojaääntä. Päähenkilö Matti (Jasper Pääkkönen) lähtee nykyhetkestä miettimään urheilu-uraansa ja etenkin sen ohella tapahtuneita asioita. Tarina kulkee 1980-luvun lopulta aina nykypäiviin saakka. Maailman paras mäkihyppääjä menestyy kisoissa ja tuo kotiin mitaleita mutta kaatuilee ja törmäilee siviilielämässä.
Matin urheilu-ura jää elokuvassa aika vähälle huomiolle. Matti ryyppää, sekoilee ja tekee levyjä. Välillä käväistään mäessä ja annetaan tiedotusvälineille hölmöjä kommentteja. Avio-onni nuoren vaimon (Elina Knihtilä) kanssa ei kauaa kukoista. Arki on myrskyisää.
Päähenkilöstä annetaan toilailuistaan huolimatta melko viaton kuva. Matti ei haluaisi kenellekään mitään pahaa, vaan hän ajautuu ikäviin tilanteisiin viinan ja ympäristön vaikutuksesta.
Matti kuvataan heti elokuvan alkumetreiltä yllytyshulluna ressukkana, joka on henkisesti lapsen tasolla. Tempaukset ovat yleensä muitten ideoita tai johtuvat siitä, että aina on joku sopivasti paikalla houkuttelemassa Mattia pahoille teille. Jos Matti näyttää epäröivän, niin riittää että lausutaan taikasanat ”et uskalla”.
Aktiivisin siipiveikko on Peter Franzénin esittämä Nick Nevada, eräänlainen ryyppykaverin ja rahanahneen managerin sekoitus. Mutta lähes kaikki muutkin tuntuvat käyttävän Mattia tavalla tai toisella hyväksi, on sitten kyse epämääräisistä bisnesmiehistä, levymoguleista, hiihtoliitosta tai kaupunginjohtajasta. Yksi harvoja, joka ei yritä hyötyä Matista, on Juha Veijosen esittämä Maisteri. Hänen esikuvanaan oli tosielämän valmentaja Matti Pulli.
Jasper Pääkkönen on Aleksi Mäkelän mukaan elokuvaidean alkuperäinen isä ja sopii ulkoiselta olemukseltaan päähenkilöksi hyvin. Tosin hieman ykstotisen ja monotonisen hahmon hän Matista tekee. Ajoittain roolihenkilö muistuttaa enemmän Janne Ahosta kuin Nykästä.
Sivurooleissa nähdään räväkämpää ja satiirisempaa otetta. Peter Franzén pääsee revittelemään oikein kunnolla niljakkaan Nick Nevadan roolissa. Elina Knihtilä esittää loistavasti Matin toista vaimoa Mirvaa, joka ei selvää päivää näe. Myös Jope Ruonansuu on pienessä osassaan seksiravintoloitsijana yksi elokuvan valopilkkuja.
Teknisesti Matti on huolellista työtä. Pini Hellstedt on erinomainen kuvaaja. Puvustus ja lavastus on tehty uskottavasti pienimpiä yksityiskohtia myöten..
Aleksi Mäkelä ohjaa sujuvasti, mutta elokuvakokemuksena Matti on yllätyksetön ja pinnallinen tragikomedia. Kahden tunnin ja kymmenen minuutin jälkeen ei käteen jää juuri muuta kuin nykäsmäinen bon voyage -tunne, että kaikki valkokankaalla nähty on koettu jollain lailla aikaisemmin, mutta todellisuus taitaa olla vielä raadollisempaa ja traagisempaa kuin elokuva.
Jussi Huhtala
