Lumikki (Kristen Stewart) ja metsästäjä (Chris Hemsworth) taistelivat pahaa kuningatar Ravennaa (Charlize Theron) vastaan vuoden 2012 Lumikki ja metsästäjä -fantasiaelokuvassa. Arviolta 170 miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva oli monelle melkoinen yllätys. Elokuva oli lähempänä Grimmin veljesten alkuperäistä, kovin synkkää tarinaa kuin suurimmalle osalle tuttua valoisaa Disneyn animaatiota. Olikin pienimuotoinen ihme, että se lopulta tienasi noin 400 miljoona dollaria.
Elokuvan jatko-osa on kuitenkin vielä suurempi ihme. Kuka olisi uskonut, että hieman nihkeän vastaanoton saanut, varttuneemmille katsojille suunnattu satu saisi jatkoa? Kaipa tälle tilauksensa sitten lopulta oli.
Metsästäjä ja talvinen taistelu hylkää hieman puisevasti näytelleen Stewartin Lumikin ja ottaa tilalle kaksi huippunäyttelijätärtä: Jessica Chastainin ja Emily Bluntin. Tarinakin viedään tapahtumiin ennen ensimmäistä elokuvaa. Nyt näytetään kuinka metsästäjästä tuli metsästäjä ja kuinka Ravennan sekä Bluntin näyttelemän kuningatar Freyan sisarussuhde johtaa teille arvaamattomille.
Ikävä kyllä Rupert Sandersin ensimmäiseen osaan luoma visuaalinen loistokkuus on poissa, ja tilalla on hieman kliinisempi ja perinteisemmältä näyttävä Cedric Nicolas-Troyanin (Ring, One Hour Photo) luoma maailma. On tämäkin mukavaa katseltavaa, mutta niin kovin turvallista. Talvisen seikkailun pukuloisto ansaitsee tosin erikoismaininnan, se on erityisen näyttävää ja koreaa.
Juoneltaan elokuva on perushuttua. Kuningatar Freya kidnappaa tenavia omaa armeijaansa varten. Jonkun pitäisi jälleen kerran ajatella lapsia, joten Hemsworth päätyy vastentahtoisen sankarin rooliin. Kyllä sitä yläkroppaa sietääkin esitellä. Koska Lumikki on poissa kuvioista, metsästäjän vastapariksi naitetaan Chastainin näyttelemä suulas ja vahva Sara-neitokainen. Mukana ovat tietenkin komedialliset kääpiöt Nick Frost ja Rob Brydon, heidän vastaparinsa Sheridan Smith sekä Alexandra Roach sekä lauma tylsiä digimörköjä. Välillä taistellaan, toisinaan lemmitään ja liian usein heitetään huonoa huulta. Huonomminkin voisi olla, sillä kyllä tätä mieluummin katsoo kuin digitaaliselta muovilta näyttäviä hobitteja.
Charlize Theronille suotu aika valkokankaalla on harmillisen lyhyt. Silti, jopa näin pienessä roolissa hän pakottaa muut näyttelijät tylysti statistin asemaan. Theronin mahtavan lumoava luonnonvoima johti jo Lumikkia ja metsästäjää. Ilman häntä ei Metsästäjä ja talvinen taistelukaan olisi yhtään mitään. Totisesti Theron on Hollywoodin ainoa ja oikea paha kuningatar. Pitänee toivoa Ravennan saavan oman elokuvansa, sen Theronin luoma hahmo taatusti ansaitsisi.
Metsästäjästä ja talvisesta taistelusta jää lopulta hieman karvas maku suuhun. Toisaalta se ei aivan hirveästi häviä ensimmäiselle osalle, mutta siitä jää silti uupumaan se viimeinen silaus, joka tekisi elokuvasta muistettavan. Nyt mieleen jäävät Theron, Blunt ja mahtava puvustus.